Via Murmansk 2009

VIA MURMANSK 2009

Paikka: Venäjä, Luoteinen

Aika: 27.7.-1.8.2009

Majoitus: Hotelli majoitukset. Taso vaihteleva
Russian fixer: Nina Tsupanova, joka varasi majoitukset ja muutamat ruuat etukäteen

Mission: Ajaa Murmanskiin ja päästä sieltä vielä kotiin!

Taltiointi: Reissuun halpa kypäräkamera mukaan, joka taltioi n. 6 h ajokuvaa. Lisäksi useita digipokkareita ja yksi digijärjestelmä.
- Reissusta tehtiin tupla-DVD "VIA MURMANSK 2009"

Reissun taustaa:
Idea Venäjän reissulle syntyi Nuorgamissa elokuussa 2008.
Väsyneet  neljä matkalaista saunassa. Nämä matkalaiset olivat tulleet juuri Vardösta ja ajaneet "liikaa" hyvää tietä pitkin.

Kuva galleria: Via Murmansk 2009

Via Murmansk 2009 videopätkät YouTubessa

1. Päivä

…Vartius – Vuokkiniemi – Kalevala
(n. 190 km)

Matkaan lähtijät kokoontuivat Vartiukseen.
Kymmenen hengen seurueesta kaksi joutui jäämään pois sairastumisen takia. Kuusi moottoripyörää, huoltoauto apukuskin ja peräkärryn kera olivat valmiina lähtöön.
Vartiuksessa ja Lytässä rajamuodollisuudet meni läpi liukkaasti. Heti rajan takana tankit ja kanisterit täyteen polttoainetta, että päästäisiin reissussa hyvään vauhtiin. Kostamus sivutettiin ja lähdimme suoraan kiertelemään kuoppia Vuokkiniemeä kohti menevällä päätiellä.
Sää oli epävakainen, mutta alkumatkasta taivaalta tuli vain satunnaisia vesipisaroita. Vuokkiniemen jälkeen alkoi sitten kunnon sade, joka sai soratien kohtalaisen liukkaaksi "välikelin" renkaille, joilla kaikki olivat liikenteessä. Matka taittui silti ihan hyvää vauhtia jo kostuneissa varusteissa, kunnes tuli reissun ensimmäinen ja viimeinen rengasrikko vain vähän ennen Vuonnista. Samaan episodiin meni vielä yksi pyörä nurin niljakkaassa ulospäin kallistuvassa mutkassa. Tässä vaiheessa allekirjoittaneella meni vielä vesi läpi housuista haaroihin – Fiilikset oli ihan pienen hetken epävarmoja, että "mitähän tästä vielä tulee…".
Vuonnisessa nautitut kahvit ja blinit olivat varmasti kaikille paikallaan ja hetken kuivattelun jälkeen märälle tielle taas. Sade taukosi kuin tilauksesta ennen Kis-Kis kukkuloita, jossa pidettiin perinteinen turistipysähdys.
Kis-Kis kukkuloilta pieni pyrähdys Kalevalaan ja Hotelli Veltiin. Hotelli on ihan nykyaikainen ja ruoka on hyvää. Hotellissa päivällinen ja aamupala. Kalevalan sateisessa kesäillassa ei ristinsielua, joten hotellilla pieni päivän tapahtumien kertaus ja nukkumaan. Yöllä satoi taas ihan tolkusti.
Pyörät ja auto hotellin päässä aidatussa tilassa.
Päivän tieosuus: Rajalta Kostamukseen kestopäälystettä – ok! Kostamuksesta pohjoiseen oli pääosin leveää soratietä, mutta ajolinjoja ei välttämättä silti ollut kuin yksi…

2. Päivä

Kalevala – Pääjärvi – Louhi – Tsuuppa
(n. 290 km)

Aamu aukesi kosteana, mutta taivaalta sadetta ei enää tullut. Pyörille bensaa tankkiin ja huoltoautoon kaupasta elintarvike täydennyksiä.
Tie pohjoiseen kohti Tungozeroa oli sateiden jälkeen vaihtelevassa kunnossa. Pientä tihkusadetta ennen Pääjärveä, jossa pyörähdettiin nopeasti. Pääjärvestä ei paljoa sanottavaa jäänyt.
Nälkä ajoi etsimään paikkaa tehdä ruokaa Muurikalla ja paikka löytyi Sohjananjoelta. Huoltotiimin mainion ruuan jälkeen keula kohti itää ja seuraava pysähdys olisi Kiestinki.
Kiestingissä ajeltiin suoraan yhteen paikalliseen palvelutiski-sekatavarakauppaan (kylässä on useita kauppoja)  jäätelölle ja aqua mineraalille. Kylä on kyllä todella kauniilla paikalla Tuoppajärven pohjoisrannalla, mutta ei nykykunnossa juurikaan houkuttele ketään. Poistuessamme Kiestingistä juttelimme vanhan Karjalaismiehen kanssa, joka arvioi nykyiseksi asukasmääräksi n. 2000. Lisäksi luonnehti seudun työllisyyttä "Ei nuoret ryssämiehet töitä tee!".
Matka jatkui edelleen itään päämääränä "Murmanskin valtatie" M18. Valtatielle päästyämme, pyörähdimme vielä sen itäpuolella Louhen taajamassa. Louhesta etukäteen saadut informaatiot olivat niin synkkiä, että paikka oli itse nähtävä. Taajama oli kyllä mitään sanomaton, mutta mielestäni ei sen synkempi kuin muutkaan. Louhessa saatiin hännystelijöitä hetkeksi miliisistä ja myöhemmin paikallisista nuorista, jotka olivat kiinnostuneita ryhmästämme.
Louhesta tankkauksen kautta lyhyt pyrähdys Tsuupaan etsimään "hotelliamme" Vienanmeren ääreltä. Hotellimme oli vanha geologinen tutkimuslaitos, jota emme olisi löytäneet ilman ystävällistä skootteri-poikaa, joka lopulta meidät sinne saattoi. Skootteri-poikakaan ei tiennyt ko. paikkaa, mutta kävi ottamassa asiasta selvää. Skootteri-poikaa ennen oli muutama paikallinen yrittänyt neuvoa meitä…

Hotellista löytyy jopa informaatiota pa-ruskii http://www.ticrk.ru/ru/rests/14420.html
ja google kääntäjällä (tönkkö)suomeksi

Tsuuppa oli meille extremeä ja seikkailua "pohjoisessa ulottuvuudessa".
Tärkeintä oli, että nukuttua tuli katon alla ja suhteellisen lämpimässä. WC:t oli mitä oli ja suihkuhanasta ei tullut kirkasta vettä… So not!
Pyörät ja peräkärry yöpyivät hotellin työntekijän aidatussapihassa vähän matkan päässä. Hänelle annettiin vähintäänkin kohtuullinen korvaus.
Päivän tieosuus:
Kalevala – Tungozero: Soratietä, joka välillä kävi aika kapeana. Sora oli ajoittain pehmeää ja sade oli vienyt rinteistä maata aika reilusti.
Tungozero – (Pääjärvi) – Louhi – M18 – Tsuuppa: Länsipäässä isohkoa soratietä, mutta reikäistä. Lähellä M18:sta kestopäällystettä, jossa tasaisesti teräviä saumoja, jotka alkoivat käydä selkään aika nopeasti. M18 on päällystetty ja suhteellisen hyvässä kunnossa. Huonommat kohdat eivät ole kovinkaan pitkiä.

3. Päivä

Tsuuppa – Apatiitit – Kirovsk
(n. 260 km)

Tsuupassa ei ollut aamupalaa (eikä mitään muutakaan ruokailua), joten kaupan kautta tielle. Täytyi siis jossain vaiheessa pysähtyä tekemään ruokaa.
Lähtiessä sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Yöllä oli ukostanut ja sadetta oli tullut taas reippaasti.
Ajatuksena oli ajaa Sallaan menevän tien korkeudelle syömään, niinkuin teimmekin. Ennen sitä kuitenkin oli aivan helvetinmoinen vesisade ja M18:sen päällyste oli niillä kohdin uutta, jossa öljy vielä pinnassa. Aika liukasta varmaan oli, ei tullut kokeiltua…
Syönnin jälkeen tylsähkösti isoa tietä kohti pohjoista. Välillä paistoi jopa aurinkokin, mutta pääosin pientä tihkua. Apatiiteillä hivenen ennen Kirovskia tankattiin. Tankkausta sai tällä kertaa hivenen odottaa, kun sattui olemaan tekninen tauko…
Kirovskiin saapuminen oli hieno. Pilvet alkoivat pikku hiljaa väistymään tuntureiden päältä ja kaupunki näkyi tuntureiden välistä jo kaukaa. Hotellin löytyminen oli pienimuotoinen ongelma, mutta nopeasti Gornitsa Hotelli lopulta löytyi. Hotellin omistajan poika oli "vastassa" ja lupasi auttaa, jos tarve olisi.  Häntä käytettiin ajoneuvojen häkki-yösäilytykseen vientiin.
Hotellissa syötiin päivällinen, joka oli ihan hyvä.
Kirovsk on talvimatkailukohde, joten hotelli oli käytännössä lähes tyhjä ja illalla ei juurikaan menoja löytynyt. Kaupunki oli kyllä mukava yllätys ja ilta-aurinko paljasti tunturit ympäriltä!
Päivän tieosuus: M18 + Apatiitit/Kirovsk pelkkää kestopäällystettä.

4. Päivä

Kirovsk – Murmansk
(n. 220 km)

Aamulla jälleen sataa. Isoa tietä pohjoiseen.
Vähän Montsegorskin etelä-puolella päivän ensimmäinen ruokailu. Torstai-päivän kunniaksi hernekeittoa!
M18 ajelua pohjoiseen välillä pientä sadetta… Lopulta Murmansk oli ympärillä.
Liikenne valtatiellä on aika villiä ja paheni vain lähempänä Murmanskia. Ainakin moottoripyöräilijän silmin katsottuna sai monta kertaa ajatella oman henkikullan kantilta.
Murmanskissa olimme varanneet 6 km keskustasta sijaitsevan kalliin hotellin. Hotelli Ogni Murmanska.
Hotellissa oli varattuna päivällinen, joka oli todella kattava ja hyvin esille laitettu!
Kaupungilla pyörähdettyä voi todeta sen, että on se iso kaupunki etelä-pohjoissuunnassa (tai siis ne kolme kaupunkia yhdessä). Vaikuttava on myös Aljosha-patsas, joka on reilut 30 metriä korkea ja seisoo jylhästi vuonon rinteessä korkealla.
Päivän tieosuus: M18 päällystettyä ja lähellä Murmanskia varsin hyvää (liikenne ei ollut hyvää!).

5. Päivä

Murmansk – Nikel – Kirkkoniemi – Näätämö – Ivalo
(n. 470 km)

Luvassa oli kilometrejä paljon, niinpä sumuisena aamuna piti päästä tien päälle hyvissä ajoin. Hotellilla oli "ruotsalainen kattaus" aamiaispöydässä, josta ahmittiin sen mitä kroppa veti.
Sää suosi ja matka taittui. Noin 80 km lähdön jälkeen oli tauko paikallaan, jossain sotamuistomerkillä. Samaisella muistomerkillä taukoa piti viitisentoista venäläistä polkupyöräilijää, joista yksi naisvetäjä puhui täydellistä suomea. Hän kertoi, että olivat lähteneet reilusti toista kuukautta sitten ja ajaneet Murmanskista Suomen halki Ruotsiin. Ruotsin halki Norjaan ja Norjan rannikkoa Nordkappiin ja sieltä päin nyt pois. Heillä oli viimeinen päivä satulassa… Aika hiljaiseksi veti. Itse oli ajanut neljä päivää MP:llä…
Matka jatkui Sputnikin, Petsamon ja Zapolyarnyyn kautta Nikeliin…
Nikel on koettava. Se tunne siellä, kun katsoo sitä kuollutta luontoa.
Nikelistä lähti mielellään jatkamaan nopeasti kohti Norjan rajaa. Venäjän rajamuodollisuudet meni suhteellisen kivuttomasti ja Storskogin puolella oli jo rentomeininki.
Lyhyt mutka Kirkkoniemeen ja sitten Näätämöön Tarkiaisen kaupalle Grillikyljen syöntiin. Ai että, miten hyvälle Grillikylki, karjalanpiirakat ja Coca-cola maistui! Jälkiruuaksi Sevetin Baarissa vielä kahvit.
Kaamasentie ja VT 4 meni matkanopeutta ajaen ja poroja tutkaillen. Uupuneena Ivaloon, jossa pakolliset kaupassa käynti rituaalit ja RVL:n vierasmajoitukseen saunan lämmitykseen.
Päivän tieosuus: Hyvää päällystettyä, pieni pätkä ennen Nikeliä huonompaa.

6. Päivä

Ivalo – Kemijärvi – Kuusamo – Suomussalmi – Koti (allekirjoittanut: Kajaani)
(n. 655 km)
(Arto laittoi pyörän pakettiautoon Suomussalmella ja ajoi vielä Porvooseen. Riispektit!)

Puuduttavaa ajoa hyvää tietä pitkin. Aurinko paistoi.
Pysähdykset: Sodankylä, Kemijärvi, Kuusamo, Suomussalmi, Kajaani.

Yhteenveto:

Kannatti!
Mahtava reissu, vaikka käytännössä puolet (paluu) matkasta puuduttavaa ajamista.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan yksi yö enemmän, olisi ollut ehdottomasti parempi.
Venäjän puolella ei hirveästi vaihtoehtoja tuolla pohjoisen suunnalla.

Sekalaisia reissussa kohdattuja henkilöitä:

- Hotelli Veltin "talonmies" (nimi), joka toimi taksikuskina illalla. Vei paikalliseen kuppilaan, joka avattiin sateisena iltana meitä varten -> Takaisin hotellille!
- Karjalaismies 60v. Kiestingissä: Kertoi asiat kaunistelematta.
- Perässä ajava Miliisi ja Fanittajat Louhessa. Nuoret Fanittajat eivät aluksi olleet kovin perillä mistä maasta me tulimme heidän kylille…
- Mopopoika Tsuupassa: Mopossa ei jalkatappeja, eikä käynnistyspoljinta – mutta kypärä päässä kuitenkin!
- Skootteripoika Tsuupassa: Opasti meidät majoitukseen lopulta. Skooteri ei jaksanut nousta mäkeä ylös hotellin pihasta (toisin kuin mopopojan mopedi!). Skootteripoika sai 100 ruplaa vaivannäöstä. Skootteriin oli tussilla kirjoitettu YAMAHA…
- Tsuupan hotellin työntekijä: Pyörät ja peräkärry yön yli hänen kotipihassa – Reilu korvaus 1000 ruplaa.
- Motoristi Apatiitissä: Pysähdyimme zoomailemaan, että mistä etsitään huoltoasema, niin jätkä heilahti paikalle TDM:llä kuin tilauksesta ja saattoi meidät bensikselle.
- Hotellin omistajan poika Kirovskissa: Oli vastaanottamassa meidät ja antoi puhelinnumeron, jos on jotain kysyttävää. Puhui hyvää englantiakin. Kävi viemässä meidät "pysäköintihäkille".
- Varpajaistoverit Kirovskissa: Brother I love you, I need you, I want you… englantiahan sekin on…
- Polkupyöräilijät Murmanskin ja Petsamon välillä: Kunnioitettava reissu heillä. Naispyöräilijän suomenkielen taito oli todella hyvä.
- Norjan rajalla "Politi" ihmetteli, että eikö ollut mitään ongelmia Venäjän byrokratian kanssa…
- Sevetin Baari: Naismyyjä ihmetteli mihin lomalaisilla on noin kiire?
- Ivalon S-marketin piha: Harekrisna munkki Helsingistä möi elämän viisauksia. Isosta kirjasta ei kauppaa syntynyt, mutta kolehdin jälkeen ostimme Kimmolle pienen opuksen eläkeläiselämää varten.

Kuvia " Via Murmansk 2009 " reissusta