Via Påland 2010

Via Påland 2010

Vuoden 2009 loppuun käydessä lukkoon lyötiin seuraavan kesän "turistimatka". Päämäärä oli käydä Auschwitz katsomassa paikan päällä.
Matkaa kartalta katsoessakin oli melkoisesti, joten aikaa olisi hyvä varata kohtuullisesti.
Reissua kokoon kasatessa päädyttiin menemään Finnlinesin laivalla Helsingistä Gdyniaan, joka oli erittäin positiivinen kokemus.
Ennen reissua lähtijöitä ja kyselijöitä oli monia, mutta lopulta laivaan Helsingistä lähti ainoastaan neljä epämääräistä motoristia…

 

29.05.2010 La
Vuosaari, satama. Iltapäivä.

Laivan lähtöön aikaa vielä muutama tunti ja neljä moottoripyörää on löytänyt Vuosaaren ABC!:lle.
Todellakin vain neljä, koska jo varattu ja maksettu viidennen pyörän kuljettajan selkä sanoi sopimuksen irti ja esti lähdön vain alle vuorokausi aiemmin.
Laivan lähtö 18:30 viivästyi hieman lastauksessa sattuneiden virheiden takia (asuntoauto väärässä laivassa…), mutta ruoka oli hyvin ajallaan tarjolla.
Merimatka meni suhteellisen kivuttomasti; Illalla ruokaa ja juomaa. Aamulla aamupalalle ja ruokaunien jälkeen heti lounastarjoilu – Oli kyllä ylisyönyt olo!
Lounaan jälkeen kellon vahtaamista ja lopulta klo 15:00 (Puolan aikaa) laiva oli Gdyniassa.
Finnlinesin "Finnmaid" tarjosi miellyttävän kokemuksen. Hytit ja laiva kokonaisuutena oli hyvä ja siisti.

 

 

30.05.2010 Su
Gdynia, satama. 15:00 -> Torun

Autokannen luukut aukesivat Gdynian satamassa ja samassa polkupyörät ja moottoripyörät starttasivat omille teilleen.
Pari polkupyöräilijää suuntasi suoraan kohti Suomea, moottoripyöriä lähti Saksan suuntaan ja me neljä MC:tä kohti Torunia.
Satamassa vakaa aikomus oli ajaa "rantatietä" Gdanskiin, josta "kolminumeroteitä" etelään. Lipsahdimme kuitenkin lähdössä isolle tielle ja ajoimme alkumatkan pikatietä.
Reittimme seuraili teitä: E28,222, 214 ja 1. Iltapäivän ajosessiolle Toruniin tuli matkaa karvan yli 200 km.
Aikaa Gdyniasta meni melkein neljä tuntia.
Aurinkoa ja lämpöä riitti alkumatkasta jopa niin paljon, että varustusta oli kevennettävä.
Tulvivasta Puolasta tuli käsitys vasta Torunissa, missä ylitimme Veikselin.
Torunissa varattua Attic City Hostelia lähestyimme navigaattorin opastuksella ja kävimme jo ihan sen vieressä, mutta sitten usko loppui ja turvauduimme kruisailemaan paikallisen "HD-miehen" luo kysymään ajo-ohjeita.
"HD-mies" otti ja soitti meidän Hosteliin, josta lähti nainen hakemaan autolla meitä oikeaan osoitteeseen, eli palasimme samoille kujille josssa jo kävimme!
Majoittuminen, peseytyminen ja nopeasti ruokapaikkaa etsimään.
Kaupunki oli aika nukkuva sunnuntai-iltana toukokuun lopussa ja päädyimme keskustorin laidalla olevaa kuppilaan, jossa kysyttiin onko mahdollista ruokailla?
Tarjoilija ei ollut ihan varma, mutta parin puhelun jälkeen kokki löytyi ja pääsimme tilaamaan. Pyysimme tarjoilijaa suosittelemaan annoksen ja kokkia helpottaaksemme otimme kaikki sen saman.
Seuraavan päivän ajorupeama mielessä kävelimme takaisin Hostellille ja painuimme peittojen alle.
Hostel majoitus oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä. Kriteerit aamupala ja pyörien parkkeeraminen täyttyivät.

 

31.05.2010 Ma
Torun, Attic City Hostel.  -> Krakova

Tilaamamme aamupala oli katettu Hostellin ruokalutilaan.
Aamupalan sisältö pari viipaletta leipää, leikkelettä, kurkkua, tomaattia ja yugurtti. Teetä ja murukahvia oli kuitenkin "rajattomasti" ja kaikilla kuitenkin nälkä siirtyi tuonnemmaksi.
Ulkona odotti pelätty puolalainen sää, eli jokiin tuli täytettä taivaalta aivan riittävästi. Sateenkestävät kamppeet niskaan ja suunta kohti Krakovaa.
Reittimme: Tie nro 1 Lodz:iin. Piotrkow Trybunalskista nro 74 suuntaan. 742 Jedrzejowiin. 768 Kazimera Wielkaan. 776 Krakovaan.
Päivän ajomatkaa tuli noin 430 km. Vettä satoi paikoitellen todella runsaasti.
Perillä Krakovassa meitä odotti varatut bungalowit Camping Clepardiassa.
Märät ajokamppeemme olisi tarvinnut lämpöä kuivaakseen, mutta huomasimme lämmityspattereiden puuttuvan mökeistämme.
Kello oli taas käynyt iltaan ja nälkä ajoi meidät Krakovan keskustaan, joten päätimme jättää lämmitysasian tuonnemmaksi.
Ruokaa löytyi "Rynekin" laitamilta ja ihmisiäkin oli liikenteessä erilailla kuin Torunissa.
Aikaa kului keskustassa ja arki-iltana kuppilat alkoivat mennä kiinni, joten oli aika bongata taksiksi vanha MB ja suunnistaa kaupasta ostettujen aamupalatarvikkeiden kera leirintäalueelle yö-konjakille.

   

 

01.06.2010 Ti
Krakova. Turistipäivä. Pyörät parkissa.

Aamulla meidän retkiaamupalan jälkeen Arto lähti selvittämään lämmityksen mahdollisuutta ja sähköpatterit löytyivät mökkeihin. Patterit "säädettiin" ja lähdimme tilatun kuljettajan kyydillä kohti Oswiecimia eli Auschwitzia.
Ruuhkat olivat niin tyypillisen puolalaiset ja matka kesti pitkälle toista tuntia päästä Auschwitz I:lle.
Englannin kielisen kierroksen aikana tuli hyvin selväksi mitä paikka on todellisuudessa ollut.
Auschwitz I:sen jälkeen tietenkin käytiin myös Birkenaun puolella toteamassa järjettömyyden mittasuhteet. Nämä paikat on itse koettava, sanat eivät voi kertoa sitä julmuuden laajuutta…
Auschwitzin jälkeen oli aika vielä tutustua vähän mukavampaan turistirysään, eli VW T4:sen keula kohti Wieliczkan suolakaivosta.
Wieliczka Salt Mine:sta ei ollut etukäteen juurikaan tietoa ja paikka todella yllätti positiivisesti. Oppaaksemme valikoitui miesopas, joka napsutteli ihan osuvia vitsejä kierroksen aikana.
Itse kierros alkaa laskeutumisella portaita pitkin 64 metriä alaspäin, josta alkaa noin 2 km reitti kaivoksessa päätyen 135 metrin syvyyteen.
Aikaa kierrokselle varataan kolme tuntia, mutta me taisimme päästä pinnalle lähes kahteen tuntiin.
Pitkän turistikierroksen jälkeen nälkä jälleen ajatti meidät Krakovan keskustaan, jossa vapautettiin hienosti palvellut kuskimme kotiin. Kuski oli palveluksessamme noin 11 tuntia ja veloitus oli 45€/hlö…
Krakovassa ruokailu ja ruokakaupan kautta taksitolpalle. JA tolpalla ensimmäisenä autona oli taas jo tuttu vanha MB – Ei voi olla mahdollista!
…no kuljettaja tiesi ainakin jo reitin leirintäalueelle ja me pystyimme arvioimaan puolalaisen taksin hinnan pitävyyden.
Leirintäalueella oli aika katsoa vaatteiden kuivattamisen tulos. Allekirjoittaneen bungalowin puolella sisälämpötila +65 astetta ja naapurissa hivenen vilpoisempaa…
Lämmityksen pienemmälle säätäminen, tuuletus ja nukkumaan.

     
   

 

02.06.2010 Ke
Krakova -> Ostroleka.
Sateinen aamu. Matka pitkä.

Edellisen päivän kuljettajamme liikenneohjeilla kohti pohjoista. (Ohjeita mm. puolalaisesta sakotusjärjestelmästä.).
Reitti suuntasi 7 tietä Jedrzejowiin saakka, josta vaihdoimme jälleen pienemmille teille.
728 toi meidät jo Varsovan eteläpuolelle. 50 Pitkin vältimme Varsovan, kiertäen sen itäpuolelta. Ostrow Mazowieckasta Ostrolekaan tie 627.
Matkaa kertyi noin 430 km.
Ostroleka: noin 56 000 ihmisen pikkukaupunki Puolan pohjois-osassa. Kaupungissa sijaitsee iso StoraEnson paperitehdas. Englannin kielen taitoisia tai edes ymmärtäväisiä oli vaikea löytää.
Myös "ruokaravintola" oli vaikea löytää keskustasta, kun pizza ja kebab oli vallannut katukuvan. Yleisesti kaupunki oli siisti työläiskaupunki Narew-joen varrella.
Ostrolekaan saapuessa ensimmäisenä oli majoituksen etsiminen. Silmämääräisesti päätimme mennä kysymään huoneita Narew-joen rannalla olevasta Hotelli Nad Narwiasta. Hotelli vaikutti hyvältä ja huoneitakin oli…
…Ainut vain, että hotellissa oli käynnissä häät, joten soitto soi ja laulu raikui.
Majoittautumisen jälkeen päätimme antaa häävieraiden juhlia ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa keskustasta.
Ruokapaikka, jossa on muutakin kuin pizzaa ja kebabia, löytyi muutamien "neuvojen" jälkeen.  Kellariravintola oli tyhjä, mutta tarjoilijoita löytyi useita. Kukaan ei kuitenkaan osannut englantia ja me ei puolaa…
Menu löytyi myös englanniksi, joten ruuan tilaaminen onnistui aika hyvin. Alkukeitoista ei ollut tarkempaa informaatiota ja yksi keitoista oli ilmeisesti paikallista herkkua, eli ehkä jotain sitkeähköä sisäelintä.
Ruokailu jälkeen lyhyt kierros kaupungissa kävellen ja kaupan kautta hotellille.
Hotellilla vielä hetkeksi istumaan jokivarsiterassille, johon myös häävieraat tulivat lähettämään taivaalle "onnen kuumailmapalloja" (Paperisia palloja, joiden alle sytytettiin tuli).
Tätä ohjelmanumeroa oli kiva katsella ja onnistuneita taivaalle kohoamisia oli muutamia ennen kuin rajuilma syöksyi päälle.
Hotellihuoneessa vielä huomisen suunnitelmaa ukkosta kuunnellen ja katsellen, jonka jälkeen hyvää yötä!

 

 

03.06.2010 To
Ostroleka -> Sudenpesä -> Kaliningrad (RUS) -> Kuurin Kynnäs, Preila (LT)

Aamulla hotelli oli jo totaalisen rauhallinen, eikä häävieraista ollut tietoakaan.
Aamupala rakentui siten, että keittiöstä tarjoiltiin pöytään syötävää sitä mukaan, mitä me tulimme syömään. Aamupalalla saimme: leipää, leikkelettä, munakasta, teetä tai kahvia.
Aamupalasen jälkeen oli jälleen aika päräyttää koneet käyntiin ja lähteä etsimään Ketrzyniä ja Adolf Hitlerin piilopaikkaa "Sudenpesää".
125 Aamuisen kilometrin jälkeen olimme Ketrzynissä, jossa pienen kyselyn jälkeen löytyi oikea tie kohti Sudenpesää.
Tienviitat ja opasteet eivät ole ihan sitä mihin olemme Suomessa tottuneet.
Sudenpesä eli Wolfsschanze osoittautui myöskin mielenkiintoiseksi ja käymisen arvoiseksi kohteeksi.
Lyhyehkön omatoimisen kiertelyn jälkeen totesimme tämänkin paikan suuruuden. Massiivisia bunkkereiden ja muiden rakennusten jäänteitä on paljon, että on siellä betonia mennyt runsaasti!
Matka jatkuu kohti Venäjän rajaa…
Yhdellä matkalaisellamme oli Green Card jäänyt uudistamatta ja tämä aiheutti ylimääräistä mietintää Venäjän suhteen.
Päätimme kuitenkin leikkiä ymmärtämätöntä ja yrittää ilman Green Cardia ja tarvittaessa ostaa sen rajalta.
Puolan puolen rajatarkastuksessa paikallinen rajavartija kyseli huonolla englannilla, että me varmasti tiedetään minne olemme menossa ja viisumit on kunnossa. Puolin ja toisin toivottelimme hyvät päivän jatkot ja jatkoimme Venäjän puolelle. Heti rajan jälkeen "säännöstelijä" jakoi pikkulappuja eli maahantulokortteja ja pyysi täyttämään ne ennen rajatarkastusta. Rajatarkastus meni kivuttomasti, mutta perinteisesti jokseenkin hitaasti. Tullitarkastuksen puolella Arto meni ensimmäisenä ja sai erittäin hyvää opastusta tullilappujen täyttämiseen. Lappujen täyttämisen yhteydessä kuulin kuinka tullimiehet juttelivat keskenään ajoneuvon vakuutuksesta (green card) ja päätyivät etteivät heidän tarvitse sitä meiltä kysyä. Näin menimme Venäjälle ilman Green Cardia!
Huomionarvoista rajanylittämiselle:
- Puolassa oli kirkollinen Pyhä ja liikennettä ei juuri ollenkaan.
- Venäjän puolen virkamiehet olivat erittäin yhteistyökykyisiä ja avuliaita. Tullimiehet täyttivät meidän lappuja ja Rajavartija kyseli ja neuvoi ajoreittejä.

Kaliningrad ajettiin itäpuolelta "kehätietä" pitkin läpi. Pikku-Venäjä näytti paikoitellen paremmalta kuin Äiti-Venäjä, mutta ero ei ollut suuri.
Alueen pohjoisosassa käännyimme "Kurskaja Kosa:lle" eli "Kuurin Kynnäälle", jonne ajamiseen moottoriajoneuvolla pitää maksaa pieni ympäristövero.
Kuurin Kynnäällä etsimme pysähdyspaikka, jossa saisi jotain suuhun pantavaa, mutta vuodenajasta ja kellonajasta johtuen emme löytäneet mitään.
Viimeiset valokuvat ison Itämeren puoleisella rannalla ja kohti Liettuaa.
Keskellä Kuurin Kynnästä oli siis sitten aika hyvästellä Venäjä, eli ajoimme vajaassa päivässä läpi "koko" Venäjän etelästä pohjoiseen!!!
Venäjän rajatarkastuksessa taisi olla jo tieto meistä, kun meidät melkein viitottiin heti kaikki tarkastukseen (olimme kertoneet ajavamme läpi…).
Itse tarkastus Venäjän puolelle meni ihan kohtuullisen nopeasti.
Liettuan puolella (EU ja Schengen valtio) rajatarkastus puolestaan tuntui kestävän turhan kauan… Oikeasti siihen meni ehkä noin 10 minuuttia, mutta kun Schengen-kansalaisille pitäisi olla vähimmäistarkastus Schengenin sisällä, niin odottavan aika oli pitkä.
Passitarkastuksen aikana ehdimme ostaa myös Liettuan puolelle ympäristöveron, jonka maksoimme Ruplilla, kun ei valtakunnan valuuttaa vielä ollut. Maksetut rahat tuntuivat menevän perijän taskuun, koska "vaihtokurssi" oli mitä oli…
Liettuan puolella kello oli jo paljon ja ajoimme suoraan Preila nimiseen pikkukylään etsimään majoitusta (Nida olisi ollut varma valinta).
Majatalo – Kursmariu Vila – löytyi, muttei se ollut vielä avattu sesongille! Isäntäperheelle kuitenkin raha (Eurot) kelpasi ja he majoittivat, ruokkivat ja vähän juottivat meidät.
Yöstä ei varmaan tullut sen edullisempi, mitä se olisi ollut Nidassakaan, mutta Kursmariu Vila oli mahtava mesta – Ei voi mitään!

   

 

 

04.06.2010 Pe
Preila (LT) -> Klapeida -> Ventspils (LV) -> Kolka -> Jurmala
Kilometrejä n. 480 km

Matka kotiin on pitkä ja sitä voi vielä venyttääkin, vaikka kiertämällä Latviaa rannikkoa myöten…
Aamutuimaan majatalon aamupalan jälkeen valokuvausta Kuurin Kynnäällä, jonka jälkeen oli aika ajaa lauttarantaan ja päästä Manner-Liettuan puolelle.
(Kuurin Kynnäs on irti mantereesta pohjoispäästä, jossa liikennöi losseja kuljettaen useat kymmenet tuhannet ihmiset, jotka vuosittain vierailevat Kynnäällä.)
Liettua loppui aika nopeasti, kun suunnaksi otti merenrantaa myötäilevän tiestön.
Liettuan ja Latvian rajalla oli "ränsistyneet" raja-asemat ja ne olivat lähes ainoa merkki valtion vaihtumisesta.
Latviassa kilometrejä nieltiin ja matka taittui.
Ventspilsissä, jossa tankattiin jo Nesteellä, oli pientä harhailua tietöiden takia. Tietöistä oli kyllä iso opastetaulu ennen kaupunkia, jota myös tutkittiin kotvan ajan, muttei siitä mitään apua ollut…
Ventspilsistä tuppi auki ja kohti Kolkaa, Latvian rannikon pohjoiskärkeä.
Kolka oli ihan mielenkiintoinen paikka, mutta aikaa siellä ei ollut tuhlattavaksi, eli voi vain sanoa käyneensä siellä…
Illan jo viilentyessä lopulta Jurmala lähestyi.
Jurmalassa ajettiin suoraan vanhaan keskustaan, eikä kukaan kysellyt tietulleja lännestä päin tullessa. Pienen etsinnän jälkeen päädyttiin kysymään huoneita Hotelli Elinasta.
Hotelli oli kohtuu huokea, aika kulunut, mutta siedettävä.
Ilta ruokailu suoritettiin Jomas Ielan varrella sijaitsevassa "Senators" ravintolassa. Neljän hengen ruokailu pitkän kaavan mukaan kustansi n. 120 €.
Kello 23:00 jälkeen takaisin hotellille ja silmät kiinni PITKÄN päivän jälkeen.

 

 

05.06.2010 La
Jurmala (LV) -> Riika (kiertäen) -> Pärnu/Sindi (EST) -> Türi -> Paide -> Aegviidu -> Kuusalu -> Tallinna -> Espoo/Porvoo/Tuusula (FIN)

Lauantai aamuna Hotelli Elinan kahvilassa aamupalanen, jossa tarjoilu hivenen tökki.
Jurmalasta itään päin poistuessa tietullitkin perivät Jurmalaan tulevilta maksuja….
Riika kierrettiin "kehätietä" pitkin ja Via Balticaa lähelle Pärnua, josta käännyttiin Sindin suuntaan. Sindissä ruokailu kalankasvatuslaitoksella, jossa tuoreesta kalasta tehty ruoka upposi kaikille todella hyvin.
Virossa reitti jatkui Türi, Paide ja Aegviidun kautta Kuusaluun.
Keski-Viron tiestö ei tarjoa mitään huikeaa ajonautintoa, mutta Aegviidu -Kuusalu välillä on mukaviakin pätkiä.
Kuusaluun suunniteltu yöpyminen perutettiin, kun sunnuntaiaamun laivavuorot olisivat vieneet kotiin ajamisen myöhäiseen sunnuntai-iltaan.
Kuusalussa kuitenkin piipahdimme pari tuntia kuokkimassa syntymäpäivillä ja "tutustumassa" mm. metallialan yritykseen.
Tallinnan satamaan hyvissä ajoin odottamaan illan viimeistä autolauttaa M/S Star:ia. Klo 23:00 Laiva oli Suomessa ja Länsisatamassa.
Väsyneenä, mutta tyytyväisenä reissu oli lähes tehty.
Kolmella meistä sunnuntaina vielä ajourakka Kainuuseen…

06.06.2010 Su
Kotona

(Kajaani n. 3550 km mittarissa)

 

KUVA-ALBUMI FLICKR:SSÄ

 

Video reissusta 9 minuuttia
Via Påland 2010 – Vol.1

 

Ajoreitti (noin suunnilleen)

Reittikartta I
gdynia – (zelenogradks) kurskaja kosa

Reittikartta II
nida – … – aegviidu – kuusalu – tallinna

Via Påland 2010 from Tuomas Heikkinen on Vimeo.

Via Påland 2010 DVD-teaseri from Tuomas Heikkinen on Vimeo.