Repola 2011

”Eliasta etsimässä Rukajärventiellä”

 

Реболы 2011

Reissussa oli seitsemän moottoripyörää ja huoltoauto sisältäen kolme henkilöä.
Keli oli mitä mainioin lomailuun, mutta moottoripyöräilyyn jo hiukan liian kuuma!

 

Alkusanat:
Neljä kuukautta aiemmin helmikuun lopussa etsimme rajojamme ajaen moottoripyörillä -26 asteen pakkasessa. Kesäkuun lopussa reissumme meni toiseen ääripäähän, kun elohopea nousi +35 asteen tietämille! Päälle kolmenkymmenen nousseet lämmöt tuntui ajokamppeet päällä jo melkein liian tukalalta.

Johdanto:
Kesän reissua alettiin rakentamaan Vienan Karjalan sorateiden ympärille, jolloin karttaa katsoessa heräsi ajatus nähdä tarunomainen Repola.
Repola on maalaiskunta ja kylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä.
Alue sijaitsee Suomen rajan tuntumassa noin 70 kilometriä Lieksasta koilliseen Lieksajärven rannalla.
Repolassa sijaitsi vuoteen 1999 saakka suuri Repolan rajavartiosto.

Repola on ollut pitkään suljettu kylä Venäjän rajavyöhykkeellä ja vaikka Repola ei enää nykyisin olekaan vyöhykkeellä, niin Repolaan pääsystä oli suuriakin epäilyksiä aivan loppuun saakka. Hivenen epävarman Repolaan pääsymme takia reittimme oli suunniteltu reittivalintojen takia mieleenpainuvaksi. Osa matkasta oli suunniteltu ”tietä” pitkin, jota ei jokaiseen tiekarttaan edes piirretä läpimeneväksi.
Keskiviikko 29.06.
Neljä pyörää Kajaanista valmistautui starttaamaan klo 07:00 ja kohtaamaan yhden motoristin lisää Suomussalmella, josta näiden matka jatkui sorateitä pitkin Hossan vanhalle vartiolle ruokailemaan.

Hossassa ruuan valmistanut huoltomies oli suunniteltu hyppäämään huoltoauton kyytiin ruokailun jälkeen.
Huoltoauto oli startannut Kuhmosta niin ikään klo 07:00 perässään kaksi motoristia. Ruokailusta eteenpäin ryhmämme oli kasassa kokonaisuudessaan, eli seitsemän moottoripyörää kuskeineen ja huoltoauto + peräkärry sisältäen kolme henkilöä.

Vaikka lähtöajat Kajaanista ja Kuhmosta olivat samat, niin Hossaan saapuminen viivästyi suunnitellusta Suomussalmelta tulijoilla. Soratie strompooli revitykset saivat yhdestä pyörästä takajarrusatulan kiinnityspultin irti ja näin ollen satula nousi levyltä pois ja jarrut ikään kuin hävisi… Tievarsi korjauksella, eli liian pitkällä pultilla jarrusatula kiinni, päästiin Juntusrannan TB:lle, jossa saatiin ostettua sopivampi pultti sopivaan tasaraha hintaan 1,50€.



Kello 12:00 Hossan syönnin jälkeen pyörät työntyivät Kurvisesta oikoreitille kohti Kortesalmea ja Kuusamon uutuutta hohtavaa raja-asemaa. Auto tyytyi ajamaan hyvää asfalttitietä ja arvelimme auton olevan jopa meitä ennen rajanylityspaikalla, mutta sen verran reippaasti tulimme pyörillä, että toisin kävi.
Kello 13:30 Kortesalmella ihastelimme hetken juuri valmistunutta Suomen puolen rajanylityspaikkaa, kunnes oli aika lähteä odottamaan Venäjän puolen tarkastukseen. Liikennettä ei ollut meidän porukan lisäksi juurikaan, mutta Venäjän puolen raja-/tullitarkastus vei koko ryhmältämme perinteisen reilun tunnin. Suurin osa ajasta meni tullitiskillä, jossa yksi nopeasorminen mies syötti ajoneuvomme Suoperän paikalliseen tietokantaan, koska emme olleet aiemmin liikkuneet näillä kulkuneuvoilla siellä.


Päivän jo ollessa iltapäivän puolella ja vielä Moskovan aikaan siirryttäessä alkoi jo Kalevalaan varattu sauna ja illallinen lähestyä uhkaavasti. Kuusamon rajantakainen tie oli jopa mopoille tarkasti ajettava ja ensimmäinen reilut kymmenen kilometriä Suoperän tankkausasemalle tultiin aika hitaasti. Tien karkeutta kuvastaa, että peräkärryn kuomun lukituskoukut kestivät vain yhden kilometrin!
Suoperän tankkausasema ei ihan ole länsimäinen, mutta Eastoilin luottokortilla sieltäkin saa menovettä.

Tankit täynnä helteessä Pääjärvelle, jossa olimme 16:15. Pääjärvellä kaupasta ostettiin neste täydennyksiä ja huoltotiimi kävi rahanvaihdossa paikallisessa pankissa. Pääjärvi kuumana kesäisenä päivänä näytti positiivisemman puolensa, vaikka kylän merkittävin työnantaja ”metsäkombinaatti” on ajettu alas viime vuosien aikana.



Pääjärveltä Kalevalaan reissu jatkui paikallista päätietä pitkin, joka tänä vuonna oli todella hyvässä kunnossa tarjoten vauhdikasta ajoa enduro-pyörille. Kuitenkin aivan Pääjärveltä lähdön jälkeen kalustossamme sattui seuraava pieni matkan keskeyttäjä, kun yhdestä Hondasta hävisi virrat. Vika diagnosoitiin ja löydettiin hyvin nopeasti akunkengän suunnalta. V2 moottori ja erittäin kuoppainen alkutaival Venäjällä ravistelivat akunnavasta ruuvin irti. Vian korjattua matka taittui nautiskellen Kalevalaan, jossa olimme kello 18:00.
Kalevalassa ruokaostosten jälkeen jatkoimme etsimään yön majoitusta, eli noin neljän kilometrin päästä keskustasta sijaitsevaa mökkikylä Welt:iä. Mökkikylä löytyi helposti ja tilaamaamme saunaan alkoi olla jo kiirus, koska saunan jälkeen oli myös tilattu illallinen ja ei haluttu henkilökunnan joutuvan odottamaan meitä pitkään.  Sauna oli kuuma ja löylyt oli todella kiukkuiset. Saunaan tiiviisti mahtui kerrallaan viisi henkilöä ja kivikasa nurkassa vei saman verran tilaa kuin saunojatkin!



Illallinen oli hyvä ja riittävän kattava – Nälkä siirtyi ja rentous löytyi. Illallisen jälkeen erittäin kauniissa kesäillassa mökkikylän oppaan kyydillä päätettiin käydä katsomassa Kalevalan satama-kuppilan meininki keskiviikkoiltana. Kuppila oli lähes autio, mutta jonkin verran liikennettä kylän raitilla sentään oli. Kylällä käynnin suurin hyöty oli, että törmäsimme sotahistoria matkalla olevan ryhmän johtajaan, joka kertoili erittäin yksityiskohtaisia asioita reittimme varrelta. Valitettavasti informaatiota tuli niin paljon, että suurin osa meni osittain ohi, vaikka tämä asiantuntija kävi vielä aamulla varta vasten mökkikylässämme kartalla esittelemässä kohteita.


Torstai 30.06.
Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki osasi aavistella pitkän päivän tulevan, mutta kukaan ei kuitenkaan tiennyt mitä todellisuudessa oli luvassa. Torstain reitti oli aamupäivällä ajelua päätietä pitkin Jyskyjärven kautta aina Borovoihin saakka, mutta siitä Lietmajärven suuntaan olimme valinneet reitiksi Sirkka-Kemi joen itäpuolisen uran, jota ei joka kartasta edes löydy! Tämä reitti lyhensi matkallisesti päiväämme, mutta miten kauan sen läpi menemiseksi kuluisi, oli täydellinen arvoitus.

Aamu aukesi todella lämpimänä. Kello 09:00 varjossa mittari näytti jo + 26 astetta ja tuntia myöhemmin startatessa ei ollut ainakaan yhtään viileämpi. Paikalliset puhuivat jo vuosikymmenen lämpimimmästä päivästä, mutta ei auttanut jäädä lomailemaan, kun ”Borovoi-Lietmajärvi Highway” odotti!



Keulalla pidettiin kohtalaista matka vauhtia etsien hyvää taukopaikkaa, johon kerättäisiin porukka kasaan. Sitä ”hyvää” taukopaikkaa ei löytynyt ja lopulta kello 12:30 olimmekin jo Jyskyjärvellä, jossa ehdottomasti oli saatava koko porukka kasaan, jotta pystyisimme sopimaan päiväruokailusta.

Puhelimella ei huoltoautoon saatu yhteyttä, mutta edellinen näköhavainto kuitenkin oli suhteellisen tuore, joten ei auttanut kuin odotella, hikoilla ja väistellä aurinkoa. Lopulta viimeiset kaksi pyörää ja huoltoautokin saapuivat Jyskyjärvelle päiväruokailun kauppaostoksille.
Kauppaostosten lomassa yksi huoltomies antoi reklamaatiota, siitä että aamupäivä tultiin ilman porukan kasaamista välillä. Reklamaatio oli paikallaan ja aiheesta. Jyskyjärveltä muutama pyörä lähti etsimään kenttäkeittiölle paikkaa, pari turistia kuvaili Jyskyjärven kuuluisia riippusiltoja ja huoltoporukka kävi kaupassa täydentämässä ruoka ja juomavarastoja.

Idyllinen ”P-paikka” löytyi jokivarresta kivenheiton päästä kylästä, jossa Muurikalla tehtyä spydäristä, leivästä ja suolakurkuista tankattiin energiaa iltapäivän ”tiettömälle” seudulle. Aamupäivän reklamaatiota ruodittiin vähän lisää ja sovittiin, että taukovälit pysyvät järkevämpinä.

Ruokailu oli suoritettuna kello 14:20 ja tämän jälkeen tie vei Borovoihin, jossa oli ehdottomasti tankattava ennen metsäauto-/oikotielle siirtymistä. Oikotien alkua etsiessämme ajoimme Borovoin taajaman pariin kertaan lävitse ja kävimme myös kääntymässä ”suburbanissa” . Tuolla asutusalueella näki kenties Borovoi tämän hetkisen todellisen tila, kun juuri ja juuri murrosiässä oleva poika pupillit sumeana tuli keskelle tietä yrittäen pysäyttää moottoripyöriämme tarttumalla sarvista kiinni. Yhden pyörän pysäytyksessä hän puolittain onnistui, mutta tilanteesta ei kehkeytynyt sen kummempaa.


Karttaa tarkemmin katsoen Borovoi-Lietmajärvi-highway lopulta kello 15:45 löytyi ja tien alkupää kulki Sirkka-Kemi joen rantatörmällä tarjoten mykistyttävän hienot maisemat. Tie kuitenkin alkoi näyttämään hyvin pian merkit pienentymisestä ja välillä mentiin pusikoiden välissä, niin että oksat löivät käsille tervetuliaistoivotukset Karjalan Korpeen!


Puolen tunnin pikkutie päästelyn jälkeen tapahtui se mitä näillä reissuilla ei toivoisi tapahtuvan. Yksi motoristi tuli yllätetyksi keskipolanteesta ja vaikka vauhtia ei ollut paljon, niin olkapää edellä maahan laskeutuessa kipeästi kävi ja kuulemma käsi ei liiku vieläkään täysin normaalisti. Kuski kuitenkin urhoollisesti jatkoi ajamista pienen huilaamisen jälkeen.
Noin tunnin "highway" etenemisen jälkeen eteemme tuli kaksi puista siltaa, jotka silmämääräisesti olivat kuitenkin ihan kohtuullisessa kunnossa. Ainut mikä auto-peräkärry-yhdistelmän etenemistä vaikeutti, oli jälkimmäisen sillan ja tieuran korkeuksissa oleva melkoinen ero. Sillalta tieuralle nouseminen meni tyylillä "vauhdilla menee", jossa kärryn perälauta sai pientä kipeätä.


Matka taittui eteenpäin Karjalan korven läkähdyttävässä helteessä. Muutama pienempi rapakko läpi ajaessa tarjosi pienen ja lyhyen jäähdyttävän roiskauksen. Hien kuivamisen riski hävisi, kun tulimme ensimmäiseen kunnon suo-osuuteen. Suolla ajoura kulki läpi isohkojen rapakoiden, joiden ympärillä suossa näkyi aiemmin kulkeneiden kaksipyöräisten jälkiä. Autollehan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin rapakoiden tarkastuksen jälkeen ajaa läpi, mutta pyörien kanssa emme leikkineet veden kanssa. Pyörät ajettiin/työnnettiin suota pitkin ja hiki valui. Yhden pyörän kuljettaja kokeili viimeisessä vesiesteessä ajaa läpi rapakon, mutta pito hävisi ja meno hyytyi puoleen väliin. Pyörä tuli kyllä helposti pois rapakosta, kun lihasvoimin sai apua, mutta kuljettajan huomio tilanteesta oli: ”Auttajia keskelle rapakkoa oli huomattavasti vähemmän, kuin suota pitkin kulkevalla ajoreitillä.”


Noin 60 kilometrin talvitien ajamiseen hyvin kuivana kautena meillä meni reilut 2,5 tuntia, jonka jälkeen vielä isoa tietä pitkin siirtyminen Mujejärvelle yöpymään. Mujejärvelle saapuminen oli kärkipyörillä kello 21:00, joten nopeasti laskettuna päivän startista oli kulunut lähes puoli vuorokautta!
Mujejärvellä paikallisen hotellin löytäminen pusikoiden takaa vei hetkisen aikaa, mutta itse hotelli yllätti positiivisesti. Hotellin osaomistajaksi esittäytynyt ”Sasha” kertoili ajaneensa rekkaa Kaakon kulmalta Suomeen useamman vuoden ja pyysi viemään moottoripyörät hänen kotipihaansa säilytykseen.
Illan päätteeksi hotellin takapihalla kenttäkeittiö keitti purkkihirvikeiton ja Sasha oli kanssamme ruokailemassa ja suunnittelemassa seuraavan päivän Repola vierailua. Repola sanan kuultua Sasha oli sitä mieltä, että teillä voi olla ongelma päästä sinne… Kuitenkaan hän ei jyrkästi Repolaan menoamme kieltänyt, vaan reittikarttaa katsoen kertoi, ettei me voida ajaa Lieksajärveä ympäri sillan puuttumisen takia. Ruokailtuamme kiittelimme Sashan ja vetäydyimme nukkumaan.


Perjantai 01.07.
Perjantai avautui jälleen helteisenä ja aurinkoisena. Kello 9:00 kävelimme aamupalalle, joka oli tilattu parin korttelin päähän baariin. Aamupala oli riittävän runsas – kiitos etukäteis tilauksemme!

Aamupalan jälkeen huoltotiimi alkoi laittaa autoa ja kärryä lähtövalmiiksi, kun taas osa porukasta lähti nostamaan luottokortilla pankista lisää Rublia. Rahannostaminen meni perinteiseen Venäläiseen tapaan odottele – allekirjoita – odottele – allekirjoita, mutta lopulta kaikilla oli jälleen ”dengiä” jatkaa reissua. (Automaatista nosto olisi vienyt murto-osan ajasta, mikä meni pankissa jonottamiseen.)
Jonottamistahan Venäjällä riittää…
Mujejärven kylä sijaitsee umpiperässä radan takana ja kun olimme poistumassa kylästä aamulla, niin rautatien tasoristeyksessä vilkkui punainen valo ja sireeni huusi merkiksi junan tulosta. Vajaan kymmenen minuutin odottelun jälkeen tietoomme tuli, että radan voi ylittää kävellen. Pyörät työntöön ja hikinen jonottaminen siirtyi seuraavaan kohteeseen. Kylän ainut bensa-asema sijaitsee radan länsipuolella, johon pääsimme pyörien työntämisen avulla ensimmäisenä. Autoilijatkin pääsivät reilun vartti tunnin jälkeen radan yli, kun juna lopulta mennä kolkutteli tasoristeyksestä. Kuten arvata saattaa, hyvin moni autoista kurvasi kylän ainoalle bensa-asemalle jonottamaan!
Aamun pakolliset ja odottamattomat ohjelmanumerot aiheuttivat sen, että vasta puolen päivän aikaan pääsimme tien päälle ja matka kohti Repolaa alkoi. Aurinko paistoi kuumasti ja hiekkatie pölisi. Kovin monta muuta tiellä liikkujaa ei matkalla näkynyt ja matka taittui mukavaa vauhtia. Virran kapeikossa pysähdyimme ja ihmettelimme hetken tätä Repolan suunnan yhtä merkittävintä tai ainakin kuuluisinta taistelupaikkaa. Kuumuus pakotti meidät kuitenkin nopeasti liikenteeseen, jotta ilmavirta hivenen helpotti moottoripyörävarusteiden kantamista.


Repolan taajamaan tullessa meitä oli vastassa rajavartija, joka otti jokaisen henkilötiedot ylös ja kysyi missä käymme ja milloin poistumme. Meitä siis osattiin odottaa, kun olimme edellisenä iltana kertonut aikeemme Mujejärvellä.
Rajavartija oli päivystämässä vuonna 1999 lopetetun rajavartioston kohdalla, jossa parhaimmillaan oli 1600 ihmisen yhteisö (varusmiehiä, kouluttajia ja upseerien perheenjäseniä). Tänä päivänä massiiviset kasarmit ovat enää raunioita, joista kaikki käytettävä on viety tai rikottu.


Tienvarsitarkastuksen jälkeen köröttelimme Repolan raittia pitkin etsien kauppaa, jotta saisimme puuttuvat elintarvikkeet päiväruokailua varten. Repolan raitti kauniina kesäpäivänä oli idyllinen, vaikka selvästi näki kuinka kukoistuksen vuodet ovat takanapäin. Ensimmäinen kaupan etsintä aiheutti paluuperän omakotitalojen reunustamalta tieltä, jossa kysyttiin neuvoa ulkona olleilta miehiltä. Toinen miehistä sattui olemaan lomalla oleva Lytässä työskentelevä upseeri, joka neuvoi reitin kaupoille, joita oli kaikkiaan kolme. Neuvoja kiinnostui joukostamme sen verran, että hän kävi varmaan kysymässä rajavartijalta henkilötietomme ja hetken kuluttua hän ilmestyi UAZ:lla kaupan pihaan kysyen ”Pirivotsik Jukka-Pekka Mäkeläistä” nimeltä! Paikalla olleet matkalaiset tietenkin suu auki osoittivat JP:n olinpaikan kaupan sisällä.

JP:llä oli kaupassa oma tilanne päällä, kun hän etsi kirkasta teippiä kiinnittääkseen passinsa kuvasivun passin kansisivuun ennen kuin kuvasivu oli kokonaan irti. Hyi, eihän niin saa tehdä! JP sai teippinsä ja vaihtoi muutaman sanan venäläisen upseerin kanssa ennen kuin matkamme jatkui kenttäruokailuun Marskin Majan alkuperäisille seutuville Lieksajärven hiekkarannalle.
Lieksajärven rannassa riittää hiekkaa silmänkantamattomiin ja rantoja ei ole rakennettu täyteen mökkejä – Hieno paikka!


Ruuaksi hernekeittoa ja rantojen ihailua kunnes lähdimme palaamaan samaa reittiä Mujejärvelle. Paluu Mujejärvelle tapahtui kohtuullisen reippaasti, kun varmaan kaikilla oli mielessä jo tilattu sauna. Lisäksi yhdessä pyörässä oli pientä käyntihäiriötä syystä tai toisesta, joka lisäsi halua päästä lähemmäs sivistystä.
Mujejärvellä parin korttelin saunaan kävelyn aikana vastaan tuli paikallinen korttelipoliisi, jolla oli asiaa meille. Meidän halu ymmärtää loppui siinä vaiheessa, kun hän kertoi meillä olevan suuri ongelma!  No, ongelma oli siinä kun siirsimme pyöriä hotellilta Sashan pihaan ilman kypäriä. Illalla vietimme reissun viimeistä iltaa ja katselimme Mujejärven kesäistä perjantai-iltaa.
Lauantai 02.07.
Aamupala oli tilattu jälleen kello 09:00. Sasha oli myös tarjoilemassa aamupalaa meille kertoen olleensa aamu seitsemään töissä ”yökerholla”, joka on sama paikka jossa aamupalamme. Söimme aamupalan, maksoimme Sashalle parkkimaksun ja haimme pyörät pois hänen pihastaan. Pakkauksen jälkeen alkoi matka Kostamus sivuuttaen kohti Suomea. Aamulla oli tarkoitus etsiä Tiiksjärven vanha sota-aikainen lentokenttä, mutta nopealla aikataululla emme sattuneet kiitotielle, vaikka todella lähellä kävimmekin.


Päällystettyä tietä pitkin matka taittui vikkelästi ja reissun ensimmäiset sadepisaratkin saimme päällemme. Pisaroita ei tullut kuin muutamia, joten sateeksi sitä ei pysty sanomaan. Vartiuksen vastaisella Lytän bensa-asemalla porukka otettiin kasaan ja tankattiin ajoneuvot sekä kanisterit täyteen ennen rajanylitystä Suomeen. Rajanylitys sujui kivuttomasti ja JP:kin pääsi teipatulla passilla läpi tutun venäläisen rajatarkastajan tarkastuksesta. Rajatarkastusten välissä Taxfree -kaupanhoitaja sai aimo annoksen miehen hajua, kun kävimme haisevat ajokamppeet päällä ostamassa viimeiset tuliaiset.
Suomen puolella vielä tarkastus, että tavarat ovat oikeilla omistajilla ja pieni välipala ennen kuin jokainen suuntasi kohti omia viikonloppu suunnitelmia.
Jälkikäteen tarkasteltuna reissu tarjosi ikimuistoisia kokemuksia.
Päällimmäisenä Borovoi-Lietmajärvi väli, joka kosteammalla kelillä olisi ollut todella haasteellinen.
Tietenkin reissun pääkohde Repola syöpyi muistohin, kun paikkaan tutustumista oli odottanut reissun suunnittelun aloittamisesta asti.
Haasteelliseksi reissun teki hellekeli, joka oli pehmittää pyöräkuskit ajokamppeiden sisällä. Huoltotiimi kuitenkin juotti tauoilla miehille vettä ja piti huolen että jokaisen mukana olevat juoma-astiat olivat aina sisältöä täynnä. Kiitos huolto!
Matkakohteena rajantakaista pikkukylien aitoa maailmaa voi suositella vaihtelevalla tiestöllä, edullisella hintatasolla sekä sillä miten mukava on tulla sieltä kotiin!

 

 

 

Repola 2011 – Ensimmäiset maistiaiset from Tuomas Heikkinen on Vimeo.

Reissukuvia ja video:

KUVAT FLICKR:SSÄ

VIDEO VIMEOSSA