Russia 2015

Pari kesää meni Tour järjestelyissä eikä isompia BR-BIKERS retkiä järjestetty. 
- 17.5.2015 viisi moottoripyörää starttasi retkelle Äänisen taakse
- Heinäkuussa 13.7.2015 starttasi team Tapsa Laatokan retkelleen – SPOT kartat sivun alalaidassa!

 

Retki Jaroslavliin ja takaisin

Reissun starttiviivalla oli viisi moottoripyörää, joiden päämääränä on ajaa Euroopan itälaidan yli Aasian puolelle.
Euroopan ja Aasian rajalla oleva Ural -vuoristo toimi reissun päämääränä, mutta kohtalo puuttui peliin…
 

START

1. Päivä
17.5.2015 Rajanylitys Venäjälle Vartiuksen rajanylityspaikan kautta.
Reitti: Kajaani – Kostamus – Segeza – Sandarmoh -Pudozh

Viisi pyörää, viisi kuskia: Kalle –  Yamaha 660 tenere, Vasili BMW GSA 1200, Tuomas Honda XRV 750, Kari BMW g650 Sertao ja Pekka KTM 990 Adv.

Aamulla starttasimme kohti kylmää. Tuntui mukavalta. Mutta siitä se hyytyi. Keli kylmeni. Rajan jälkeen luulimme, että helpottaa. Mutta ei. Välillä nähtiin räntää, mutta onneksi ennen Segesaa näkyi valo. Ei lämpötilan myötä vaan sateen loppuessa.

Sitten onneksi helpotti. Käännyimme kohti etelää. Tuli vastaan Segeza ja Karhumäki. Asteet nousi silmissä jopa parilla. Karhumäkiä ennen pääsimme näkemään vanhoja suomalaisten tekemiä luolia. Kyllä säväytti. Syvälle mentiin. :) Sitten  vainojen haudan jälkeen kohti Puutoista. Hiljaista menoa kohti mutta suomalaista kertomaa kaukopartioreittiä pitkin äänisen rantaa.

Perillä ollaan 1. päivän maalissa ja ajatukset kohti huomista. Sehän tässä reissussa on kyse. Ei se matka vaan perille pääseminen. Tästä me nautimme!
-Kalle, Puutoinen 17.5.2015

 

17.5. – 24.5.2015

Sunnuntai 17.5.2015

Vartius – Puutoinen
Keli oli keväisen viileä. Viisi moottoripyöräilijää kuitenkin halusi lähteä valloittamaan Venäjää. Valtakunnanraja ylitettiin Vartiuksesta, josta kiiruhdimme Kostamukseen lataamaan saldoa Venäjän matkapuhelinliittymään. Päivän etappi oli pitkä ja eturengas alkoi syömään kilometrejä Tiiksan suuntaan ja kevätkeli viileni entisestään. +2 Astetta ja räntäsade pakotti pysähtymään laittaakseen loput sadevaatteet päälle.

 

Sitä yhtä ja ainoaa tietä pitkin saavutimme M18 valtatien ja oli aika ottaa lämmikkeeksi lämmintä soppaa TNK –huoltamolta. Valtatietä pitkin Karhumäkeä (Medvezhegorsk) kohti kelin parantuessa. Hivenen ennen Karhumäkeä vilkku vasemmalle ja etsimään suomalaisten tekemiä luolastoja. Luolastoja tutkiessa sai mukavaa kävelyä ja paikat lämpesivät, joten aamupäivän vilu oli taakse jäänyttä elämää. Karhumäestä tie vei Äänisen itäpuolelle päämääränä Puutoinen (Pudosh).

 

 

 

 

 

 

Matkalla Puutoiseen kävimme tarkastamassa nopeasti Sandarmoh –vainojen uhrien haudat ja Povetsan kanavan sulkujen veden pitävyys. Illankoitteessa saavuimme Puutoiseen, jossa tankit valmiiksi täyteen, majoittuminen motelli Uyut:iin ja ruokailu. Ruokailun jälkeen tv:stä tuli jääkiekon MM-kisojen finaali, jossa Kanada möyhensi Venäjän selvin luvuin. Ennen pelin loppumista katsoimme parhaaksi siirtyä kahvilasta huoneeseen.
Paikallisia ei tuntunut jääkiekko huuma kiinnostavan, vaan ennemmin oli havaittavissa euroviisuhuumaa, jonka semifinaali oli samana iltana. Sateenkaariliput ei sentään liehuneet.

 

 

Maanantai 18.5. – Seikkailu alkaa

Puutoinen – Kargopol
Puutoisen aamussa rahanvaihtoa pankissa. Täysissä ajovarusteissa pankissa jonottaessa vuodatettiin päivän ensimmäiset hikipisarat.

Matkan suuntana oli suoraan itään, jossa Karjalan tasavalta loppuu ja Arhangelin oblasti alkaa. Samalla oblastin saumassa tien kunto muuttuu radikaalisesti, kestopäällyste loppuu ja kuohuva savi-hiekkatie alkaa. Kevät ja vesisateet olivat pitäneet huolen siitä, että tie kuohui paikoitellen erittäin paljon.

 

Jonkin matkaa hiekalla matkaa tehtyämme tuli ensimmäinen vastoinkäyminen, Africalaisessa hävisi sähköt ajaessa. Pyörä ei jaksanut pysyä käynnissä ja se sammui. Liejuisella tiellä muovien purkamisen ja yleismittarilla jännitteen puuttumisen toteamisen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin sähkölaitteet pois päältä ja kaapeleilla käyntiin. Matkaa seuraavaan taajamaan (Kargopol) oli jäljellä muutama kymppi, kone kävi hyvin ja Kargopoliin saavuttiin puolen päivän jälkeen.

 

Kargopolissa ajoimme parkkiin autovaraosaliikkeen pihalle, jossa tilanteen akun ja jännitteensäätimen tarkastelua. Jännitteensäädin antoi noin 8V ulos ja siinä syy virtojen riittämättömyyteen. Autotarvikeliikkeessä ei ollut apua ongelmaan, mutta kaupungin keskustasta löytyi pienkoneliike, jossa oli hyllyssä yksi kiinalainen jännitteensäädin. Sitähän täytyi testata! Johdot poikki ja säädin paikalleen – Toimiiko? No, ei toiminut.

 

Uusi akku kuitenkin löytyi matkalle mukaan pienkoneliikkeestä. Värkkäillessä kului aikaa niin paljon, että vastoin suunnitelmaa täytyi jäädä yöksi kaupunkiin. Iltapuhteina tilanteen ratkaisuvaihtoehtojen punnitseminen.
Netin kautta löytyi kauppa Moskovasta, jossa ainakin on sopiva jännitteensäädin. Mutta miten säädin saadaan Moskovasta, jonnekin lähemmäksi?
Tässä vaiheessa kiitos kontaktille Kostamuksessa, joka sai säätimen lähtemään kuriirin kyydissä Jaroslaviin. Jaroslav vain on reilusti etelämpänä, mitä meidän oli tarkoitus matkata. Ratkaisuun vaikutti myös kontaktin lausuma venäläisistä kuriiriliikenteestä. Kyllä se toimii, mutta vain pääteiden varsilla….

 

 

Tiistai 19.5.

Kargopol – Vologda
Jännitteensäädin luvattiin Jaroslaviin keskiviikoksi, joten suunnittelimme ajavamme tiistaina Vologdaan.
Kargopolin itäpuolelta lähdimme karttatiedustelulle pikkutie-etapille. Pikkutie kulki Komsomolskiy, vanhan kolhoosi kylän, kautta. Tie tarjosi monenkuntoista pätkää ja sähkötöntä Africalaista ei halunnut sammuttaa turhaan missään välissä. M8 –Tielle Velskin lähettyvillä, jota jatkoimme etelään.

 

Saapuessa Vologdan oblastiin liikennepoliisi halusi tarkastaa asiakirjat, jonka jälkeen toivotti hyvää matkaa. Pyysi kuitenkin putsaamaan rekisterikilvet. Hivenen ennen Vologdaa varailimme majoituksen booking.com kautta ja syötimme osoitteen navigaattoriin. Navi johdatti meidät yöpaikkaan (mini-hotel online), jossa yö vietettiin.

 

 

Keskiviikko 20.5. Vologdasta Jaroslaviin ja matka jatkuu itään?

Vologda – Jaroslav
Aamupäivän aikana isoa tietä pitkin Jaroslaviin.
Kuriiriliikkeessä selvisi, että Moskovan lähetys on perillä kello 15:00 mennessä. Aikaa oli siis noin kolme tuntia.

Läheisessä stalovajassa nautitun lounaan jälkeen pikku-bemarin ketjua katsellessa osa porukasta päätti lähteä etsimään uusia ketjuja ja takahammasratasta. Tietämättömän ja hukassa olevan näköiset ulkomaalaiset kiinnittivät huomiota paikallisien motoristien toimesta. Ajettuamme 3 kertaa tien läpi etsien mp-liikettä, josta saimme vinkin stolovajan pihassa, löimme epätietoisena parkkiin. Onneksemme paikallinen motoristi(autolla kylläkin) tuli auttamaan. Hänen avullaan saimme selville että liike jota etsimme oli lopetettu vuosi sitten. Saatuamme selvitettyä mitä haimme alkoi puheli rumba. ½ tunnin useiden soittojen jälkeen saimme selville , että yhdestä liikkeestä saamme ketjut ja toisenta takarattaan. Ei kun seikkailemaan pitkin Jaroslavin iltapäivä ruuhkaa. Liikkeestä selvisi, että ketjut löytyy, mutta ne on heidän korjaamolla. Jälleen pääsimme ajamaan läpi iltapäivä ruuhkan.

 

Näiden ystävällisten ihmisten avulla kolmikko päätyi eräälle pajalle, jossa alkoi homma tapahtua. Sopivat ketjut löytyivät, mutta takahammasratas oli paksummille ketjuille. Asia ratkaistiin sillä, että hammasratas sorvattiin sopivaksi!

 

Samaan aikaan kuriiriliikkeen pihaan, juuri ennen Moskovan toimituksen määräaikaa, saapui myös venäläinen motoristi. Hän halusi välttämättä auttaa ja soitti puhelun Motoangar.com -liikkeeseen, josta löytyi hyllystä jännitteensäädin. Ennen kuin kerkesi kissaa sanoa, olimme jo menossa hakemaan sitäkin säädintä…

Takahammasrattaan sorvauksen ja asentamisen jälkeen oli jo ilta saapunut ja meille suositeltiin Sport hotelia lähellä Lokomotiv Jaroslavin kotiareenaa. Hotelli oli loistava ja tarjosi oikein makoisat unet. Ennen unille menoa tutustuminen Jaroslavin keskustaan syönnin kera. Jaroslavin keskustassa tärkeimmistä turistikohteista kävimme Kremlin muurilla, Volgan rannalla ja Johannes Kastajan katedraali, joka on 1000 ruplan setelin kääntöpuolella.

 

 

Torstai 21.5.

Jaroslav – Sazonovo
Aamupalabuffet mahaan ja aurinkoisessa aamussa arpomaan, minne päin lähdetään. Pyritäänkö vielä Permiin vai etsitäänkö muita reittejä?

Reissuun suunnitellut välipäivät olivat kuluneet Jaroslavin seikkailussa - Olimme edenneet liian etelään ja Permiin on paljon kilometrejä jäljellä. Eräs ehdotus oli lähteä länteen päin ja kiertää Laatokka eteläpuolelta ympäri. Tätä ajatusta mukaillen lähdimme ajamaan kohti Volga –kylää, joka sijaitsee Rybinskin tekojärven etelärannalla.

 

Päivän piristys oli lauttamatka Volga –joen yli, jonka jälkeen vietimme lounastelu hetken luonnonhelmassa. Volgan ylityksen jälkeen navigaattori tarjoili erittäin mukavaa pientä tietä päätyen lopulta A114 –tielle, jota jatkoimme Sazonovo nimiseen pikkukylään majoittumaan. Pienen kylän periltä löytyi yllättävän hyvä yöpaikka aamupalalla, vaikka tapetit roikkuivat paikoitellen seinältä ja homeen läsnäolo oli tunnistettavissa.

 

 

Perjantai 22.5.

Sazonovo – Ladozkoe ozero
Neljä pyörää lähti kiertämään Laatokkaa, kun yksi pyörä irtaantui ja päräytti hivenen vajaan 1000km päivän Kainuuseen. Neljän pyörän ryhmä hakivat Volkhovin eteläpuolella pienempiä oikoreittejä päätyen uralle, jossa oli luovutettava ja palattava takaisin kiertääkseen ajettavaa tietä pitkin.

 

 

Yöpaikaksi löytyy Laatokan eteläosassa Shlisselburgin pohjoispuolelta Ladoshkoe ozerokylässä oleva oikein viihtyisä Novaja Ladoka -lomakeskus.
Saavuttuamme paikalle keskuksessa oli hääjuhlat ylimmillään. Saimme onneksi kattoa päänpäälle ja pääsimme seuraamaan sivusta Venäläistä häähumua. Eipä paljoa eronnut Suomalaisesta. Draamaa riitti pitkälle yöhön. Laskuhumalan melankolia yhdistää venäläisiä ja suomalaisia. Ilta päättyi komeaan yölliseen tyyneen näkymään Laatokan rannalla.

 

 

Lauantai 23.5.

Ladozkoe ozero – Suojärvi
Aamu selkeni kirkkaana, mutta viileänä. Iltainen ravintola aukesi vasta klo 12, joten emme malttaneet jäädä odottelemaan, vaan suuntasimme Laatokan kiertoon. Pääasiassa ajelimme rannimmaisia teitä, johon mahtui huonoa asfalttia ja upeaa hiekkakangassoraa. Laatokan etelärannalla oli rakennettu paljon ja edelleen rakennettiin. Pietarilaiset ovat valloittaneet paikat siellä. Ei ihme, koska on todella kaunista seutua.
Haikein silmin tuli katseltua vanhaa Suomea… 
Saavuttuamme Karjalan oblastin puolelle, sää muuttui kylmemmäksi ja vetiseksi. Vanhasta muistista kylien kohdalla himmasimme nopeuttamme. Tämä kannatti, koska perässämme ajanut suomalainen motoristi uudella gessullaan pääsi tutustumaan poliisiladan takapenkkiin.

Iltapäivällä Sortavalassa tankkauksen yhteydessä testasimme TNK ketjun hodarit ja totesimme hyväksi. Samalla soittelimme Suojärvelle hotelli Kareliaan kysyimme oliko tilaa. Tuntui olevan ja teimme päätöksen ajella Suojärven kaupunkiin. Matkalla kävimme tarkastamassa Surunristin ja Kollaa kestää.

 

Yllättävän iso rajavartioston esikunta oli ennen kaupunkia harjoitusrajoineen. Massiivista!

Majoittuminen vei hieman aikaa, koska kaupungin lähin vartioitu parkkipaikka sijaitsi toisella puolella kaupunkia. Mutta pieni lirkuttelu respan tytölle, jonka jälkeen hän suostui tilaamaan meille taksin parkkipaikalle ja piirtämään kartan löytääksemme parkkipaikan.
Ennen kuin kerkesimme majoittua paikallisen rajavartioston Kapteeni kävin silmäilemässä dokumenttimme. Kunnossa oli, kun ei kauaa viipynyt.
Hotelli Karelija oli massiivinen neuvostoaikainen rakennus, jossa oli myös ravintola samassa. Illalla testasimme sen ja jäimme seuraamaan Suojärveläistä yöelämää. Ei kovin ruuhkaista ollut.

 

 

Sunnuntai 24.5.

Suojärvi - Mujejärvi – Kostamus – Vartius
Aamu valkeni kirkkaana, mutta kylmänä. Aamupalaa ei saanut johtuen sunnuntaista, joten päätimme suunnistaa taksin soittoon ja kohti pyöriämme. Pienen kaupunki kruisailun ja aamupalakaupan etsinnän jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Vastaan tuli pieniä ja isompia kyliä. Isompia oli Porajärvi - Isohko kylä, joka elää metsäkombinaatista keskellä korpea. Tie kulki kohti pohjoista ylitellen rautatien aika-ajoin.

Eräässä rautatieylityksessä johto pyörä teki tenän, vaikka kuinka kaasua antoi. Kauhuskenaario kävi mielessä siitä mitä oli tapahtunut. Pikaisesti selvisi, että syypää oli irronnut vetoakselin pultti. No mistäs sitä sellaista hommataan keskellä korpea. Ei auttanut muuta kuin valjastaa hinausköysi Yamahaan ja veturiksi laitettiin Kotari.

 

Matkaa rajalle oli vielä melkein 400 km, joten pitkä päivä oli tulossa. Pienten opettelujen jälkeen alkoi hinaaminen sujua, ettei tahtoneet omana partiona liikkunut Bemari -kaksikko pysyä perässä.

Nälkä alkoi kurkia Mujejärven kulmilla ja pysähdyimme kaupungin ulkopuolelle rautatien kupeeseen ruokailemaan. Miliisi kävi huomauttamassa, ettei tähän saa pysähtyä. Ennen kuin kerkesimme tehdä mitään pyyhkäisi siviilisamara viereen ja mies nousi autosta esittäen virkamerkin ja lausuen "rajavartija hyvää päivää". Rajavartioston mies keräsi passimme ja samalla tenttasi matkareittiämme. Miestä kiinnosti olimmeko käyneet Lentiiran ja Repolan suunnalla. Nykyään siellä vierailut vaatii luvan.
Rajavartija viihtyi autossaan passiemme kanssa lähes tunnin soitellen vähän väliä. Juuri kun aloimme oikeasti huolestua, että tännekö jäämme Mujejärven putkaan, niin saimme passimme takaisin pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kostamusta ja sieltä Vartiusta. Tie suureni ja hinaaminen helpottui entisestään. Lähes matkanopeutta pystyimme ajamaan Vartiukseen saakka.

Vaikka ilta läheni loppuaan Suomen rajalle päästyä osasto päätti jatkaa Kajaaniin saakka - Viikko Venäjällä tuntui riittävän ja oma sänky houkutti kovasti.

Rajatarkastuksessa herätimme ihmetystä hinausköysineen, se ei meitä haitannut. Olimme iloisia kotiin pääsystä

 

 

17.5. – 24.5.2015
Remontti hommia matkalla Permiin. Permissä ei käyty, mutta monessa muussa paikassa kylläkin!

Spotwalla: https://spotwalla.com/embed.php?id=d23255559372ee8be&scale=on&zoom=default&refresh=no
 

 

13.7. -  Alkaen Spot -paikannin viiletti Tapsan mukana

https://vimeo.com/126901774