Arktinen Ajelu 2011
AA 2011
Arktinen Ajelu
Alkusanat:
”Kuka tahansa ajaa moottoripyörällä kesällä vaikka maailman ääriin, mutta kuka lähtee talvella?”
– Ei, se ei ole tavatonta… mutta SE on VAATIVAMPAA!!!
Rautaperseet ovat rautaperseitä ja Jääperseet ovat jääperseitä…
Me vaan ajamme ajamisen halusta ja talvituristien iloksi!
Miten (museo)koneet saadaan pakkasesta käyntiin?
[= Reissutarina kuvineen alempana =]
————————————————————————————-
Alkuperäinen suunnitelma:
Talvi 2011
”Moottoripyörällä Lappiin – Talvella siis…”
Talvella 2010 toteutunut kolmen päivän talviajelun pohjoisimmaksi paikaksi jäi Kuusamo, vaikka tavoite oli käydä Lapin puolella…
Tänä talvena 2011 tavoite on sama ja se tullaan saavuttamaan!
Ja se tullaan toteuttamaan Talvella!
Marraskuun alkupäivinä alkanut reissusuunnitelma sai karkean luonnoksen:
Kolme yötä
1. Taivalkoski
2. Karhutunturi, Salla
3. Kuusamo
Ajoa noin 1000 km
Ajankohta: viikko 8
Pakkasta vielä ihan tarpeeksi!
Reittisuunnitelma Google Mapsissä
Kuinka monta lähtee?
Kuinka monta palaa?
————————————————————————————-
24.02.2011
Tuoreet tunnelmat reissun jälkeen:
Reissusta palasi kaikki lähteneet. 3 pyörää ja huoltoauto!
Ajoa tuli 1032 km vaihtelevassa pakkasessa -12 – -24 Celsiusta.
Mukavaa oli! Suosittelen
————————————————————————————-
Reissutarina:
AA 2011, viikko 8.
(Arktinen Ajelu)
Honda XRV 750 Africa Twin RD04
Honda XRV 750 Africa Twin RD07
Yamaha XTZ 750 Super Tenere
Fiat Ducato + Peräkärry
4 Henkilöä
”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pitää suurelta osalta paikkansa reissun onnistumiseen, vaikka liian pitkälle ei kannatakkaan suunnitella.
Meillä ainakin varautuminen oli kohdallaan, kun saimme huoltoauton peräkärryineen mukaan.
Huoltoautossa kulki mukana henkilökohtaisia tavaroita, tarvikkeita ja vara-akkuja. Lisävirta vara-akusta osoittautui pakkasaamuissa tarpeelliseksi yhteen pyörään.
Kajaani – Taivalkoski, maanantai
Reissu starttasi maanantaina klo 11:30 Kajaanista (pakkasta n. -15), josta lähdimme kohti Taivalkoskea.
Ensimmäiselle päivälle ei ahnehdittu kilometrejä, vaan tarkoituksena oli saada reissu käyntiin ja ajovarusteet keliin sopiviksi.
Ristijärvellä ensimmäinen pysähdys varusteiden säätämiseksi (Smith-ajolasit aiheuttivat näkökentän huurtumista yhdelle motoristille).
Matka jatkui Puolangalle päin kulkien Paljakan hiihtokeskuksen kautta, jossa kävimme nopeasti näyttäytymässä.
Keli oli viileä, mutta aurinko loi todellisen postikorttimaiseman ja hymy huulilla matka taittui kohti Taivalkoskea.
Suomussalmen Näljängässä oli suunniteltu ruokatauko, jossa maittavan lihakeiton aikana varpaisiin palasi normaali lämpö.
Sulana ja hyvävoimaisina viimeinen pinnistys Taivalkoskelle.
Päivittäistavaroiden hankinta kaupoist ja Villin Pohjolan ”Ylimaan saunamajalle” yöpymään, johon pyörät parkkeerattiin viideltä.
Päivä saunaa vailla valmis!
Taivalkoski – Karhutunturi, tiistai
Toinen reissupäivä käynnistyi hitaasti.
Aamulla kireän yöpakkasen annettiin rauhassa lauhtua, samalla kun pyöriä lämmitettiin sähkökeittolevyllä.
Puoleen päivään mennessä koneet oli saatu käyntiin niin autosta, pyöristä ja ukoista.
Oli aika lähteä kohti Lappia!
Postikorttimaisema jatkui ja aurinko paisteli.
Auringossa pakkasen kanssa oli helppo elää, eikä kylmä syvemmin päässyt luihin ja ytimiin.
Lapin raja ylitettiin siirtyessä Posion puolelle, jolloin oli aika pitää päivän ensimmäinen tauko ja ikuistaa hulluutemme!
Posiolla oli tarkoitus pysähtyä kahvittelemaan,
mutta huoltamoyrittäjällä oli ohittamaton keittolounas (5 €) ja jälkikäteen syönti oli enemmän kuin oikea ratkaisu.
Tie jatkui meille sopivana, eli jääpolanteisena Kemijärven suuntaan.
VT 5:lla napapiirillä Suomutunturin kohdilla pakollinen pysähdys ja turistikuvailua.
Tässä vaiheessa aurinko alkoi näyttää merkkejä laskusuunnasta ja meillä matkaa jäljellä reilusti.
Nastarenkaat liikkeelle Suomutunturilla näyttäytymisen kautta.
Ennen Sallaan kääntyvää tietä VT 5 oli kuitenkin osittain poikki onnettomuuden takia, mutta meidän onneksi liikenne oli palautumassa juuri meidän saapuessa, joten suurempaa viivytystä siitä ei syntynyt.
(Onnettomuuspaikalla oli liikenteenohjauksessa tuttuja tyyppejä!)
Sallaan saapuessa pakkanen oli jo selkeästi kiristynyt auringon vaikutuksen hiipuessa.
Sallassa tankit täyteen. Tankilla ”tyhmiin” kysymyksiin vastailua ja kiireesti suunnaksi Naruska.
Naruskantie tarjosi lämpöä ylläpitävää ajamista ja lopulta Karhutunturin rajavartioaseman suojiin iltatoimiin.
Iltatoimet toisena iltana sujuivat jo rutiinilla, eli mm. pyörien akut irti ja sisälle, iltaruokailu ja sauna.
Karhutunturi – Kuusamo, keskiviikko
Kolmannen aamun pakkanen ei Karhutunturissa pelottanut (- 21),
mutta partio toi tietoa hivenen kovempiakin lukemia lähistöltä; -36 Kotalassa klo 8:00!
Tiedossa ei ollut yhtään lämpimämpää etenemistä, mutta mentävä on.
Turisteina valitsimme vielä ajelun hivenen pohjoisemmaksi Tuntsan suuntaan Sorsatunturia ihailemaan ennen kuin käännyimme päivän päämäärään päin, eli Kuusamoa kohti.
Tuntsan kurvailu vei meidät tankkaamaan Sallaan, josta Sallatunturilla jälleen turisteille näyttäytyminen ja ”a’la carte kahvit a’2€”.
Sallatunturilta Onkamon suunnan pikkutiemutkan ja Hautajärven kautta Rukalle, jossa jatkoimme laskettelukeskuksissa vierailujamme.
Matkallamme kohtasimme edellisvuoden tapaan moottorikelkkailijoita, jotka hämmästyneinä vilkuttivat meille suurella riemulla.
Rukalta nälkä ajoi Kuusamon ABC:lle syömään.
Syönnin jälkeen vielä 10 kilometrin siirtyminen Sarvilammelle saunan lämmitykseen.
Sarvilammen mökillä käyttövesi aiheutti puuhastelua, mutta lopulta kylpyvedet lumesta olivat sulaneet/lämmenneet ja miehet saivat päivän seikkailun huuhdottua pois.
Iltapala ja tuvan valtasi hiljaisuus ennen kuin uni sieppasi jokaisen matkalaisen.
Kuusamo – Kajaani, torstai
Neljäs aamu. Pakkasta -26. Kotimatka.
Aamulla koneiden lämmittäminen alkoi hyvissä ajoin.
Huoltoauto Ducaton starttiakin joutui naputtelemaan, jotta startti saatiin pyörittämään konetta.
Ducaton hyrskytellessä oli pyörien vuoro herätä uuteen päivään.
Sininen ”Twini” oli aamun heikoin lenkki ja vaati kymmenen minuutin starttaus session, kunnes alkoi käymään omin avuin.
Kimpsut ja kampsut kasaan ja purevassa pakkasessa kohti Hossaa.
Hossassa päivän ensimmäinen kunnon tauko ja samalla lounaan syönti.
Luontokeskuksessa oli ulkomaalaisia turisteja ja meidän talvinen harrastus aiheutti jälleen ihmetystä, mutta siinä ei ollut enää mitään uutta!
Hossasta Juntusrannan kautta Suomussalmelle iltapäiväkahville ennen kuin matka kävi kohti reissun maalia ja paluuta Kajaaniin!
Yhteenvetoa:
Teknisiltä ongelmilta vältyttin.
Koneet toimivat paremmin kuin uskalsi uskoa.
Lämmöt jopa korkeammalla kuin ”kesä” ajossa hyvän suojauksen ansiosta.
Pakkasen kanssa pärjättiin, vaikka aika äärimmäisillään olimme mukavuuden kannalta.
Pieniä paleltumia tuli naaman seudulle.
Tästä on hyvä jälleen jatkaa rajojen etsimistä ja niiden ylittämistä!