BR-BIKERS 
Eesti reisi tour 2025

1.-5.9.2025
BR-BIKERS ry järjestämä Eesti reisi tour 2025 -ajotapahtuma matkaenduromoottoripyörille.

Eesti Reisi 25 kuvagalleria Flickr.com palvelussa https://flic.kr/s/aHBqjCthZY

1.9. Maanantai
Lähtö Länsisatama, Helsinki 7:30
Ajankohtaan nähden mukavan lämpimässä, mutta aamukosteassa, aamussa 26 moottoripyörää saapui Eckerö Linen ajoneuvolähtöön.
Kello kahdeksaan mennessä kaikki lähtijät olivat paikalla valmiina ajamaan check-inin lävitse odottamaan laivaan pääsyä.
Satamalaiturilla pidettiin ensimmäinen tervetulopuhe, toimihenkilöiden sekä partiojohtajien esittely ja kerrattiin ryhmäajon periaatteita.

Aamun lähtötäpinöissä varmaan osa jäi sanomatta ja sanottu unohtui…

Laivaan lastattiin pyörät väljästi, kun ajoneuvoja oli varsin maltillisesti tulossa laivalle.

Reissun huoltoauto, iso Ducato, löysi myös paikkansa laivasta.
Huoltoauton kyydissä lähti kaksi henkilöä ja mukana auton takaboksissa oli kyydissä KTM 790 R ’varapyöränä’.

Laivalla täytyi odotella tunti, että päästiin kello 10:00 kattavaan aamupala buffettiin syömään.
Kellon lähestyessä jo lounasaikaa aamupalabuffet oli jo toivottu ja kaivattu.
Yhteisellä ruokailulla varmistettiin, että tourin alkaessa Tallinnasta kaikki ovat syöneet ja jaksavat lähteä ajamaan kohti ensimmäisen yön majoituspaikkaa aivan pohjoisen Eestin itälaitaan Peips järven rannalle.

Laiva saapui ajallaan Tallinnaan ja 11:45 alkoi partioiden matka satamasta.
Tallinnasta reitti oli suunniteltu ulos kaupungita Maardua sivuten ja mahdollisimman nopeasti tutustumaan Eestin metsäteihin.

Suomenlahden rantamailta löytyy kovinkin pehmeitä vaihtoehtoja, mutta päivämatkan onnistumisen varmistamiseksi haastavuutta oli hivenen tiputettu. Kostean mudan liukastamassa ja maltillisesti kuohuvassa hiekkauralla saatiin ajajien kroppalämmöt nousemaan ja sattuipa heti muutamia lipeämisiä pyörän kanssa kyljelleen.

Ensimmäisen päivän partiot hakivat ryhmäajolleen omaa vauhtia ja 17:30 olivat useat partiot saavuttaneet päiväreittimme viimeisen ’ison’ taajaman Iisakun. Iisakussa oli tankattava seuraavaa päivää varten ja halutessaan pääsi suorittamaan kauppaostoksia.
Iisakusta Karjamaalle Suvi Puhkekeskus -majoitukseen oli vielä sorateitä kolmisenkymmentä kilometriä ja aivan lopuksi sepelöity yhdystien pätkä.
Löysähkö sepeli oli vielä illan päätteeksi haastava, josta ei ilman kaatumisia päästy.

Ensimmäiset saapuivat Puhkekeskukseen noin kello 18:00 ja viimeiset tunnin myöhemmin.
Suunniteltua ruokailua viivästytettiin puoli tuntia, jotta kaikki ehtivät syömään 19:30.
Annosruuat tarjoiltiin pöytiin ja ensimmäisen reissupäivä illallinen huuhdeltiin alas vedellä ja oluella.

Ensimmäisen päivän tapahtumat menivät ainakin järjestäjien näkemyksellä hujauksessa tourin järjestelyjä hoitaen ja varmistellen.
Reittimestari kävi illalla vielä tarkistamassa seuraavan aamun reitin läpiajettavuuden, koska tiedustelun aikana oli metsäkone jauhanut massiiviset urat reitille.
Nyt metsäkoneurat olivat tasattu ja paikka oli täysin ajettava, vaikkakin seuraavana aamuna todistettavasti (videotallenne) kokeneellakin kuskilla oli pientä lipsahtelua kyseisessä paikassa.

Illalla tarkkaavaiset silmät tutkivat pihalla olevia moottoripyöriä ja niiden kuluvia osia.
Lähtöohjeistushan oli, että pyörät ovat huollettu, kulutusosat kunnossa, karkeat renkaat alla.
Nämä tarkkaavaiset silmät löysivät mm. loppuun ajetut takajarrupalat.
Asia jolle täytyy tehdä jotain!
Tiistaina menisimme Tartton ohi ja sieltä voisi löytyä uusia jarrupaloja.

2.9. Tiistai
Suvi Puhkekeskus
Aamupala oli tilattu alkavaksi 6:30 ja ravintolan puolelle.
Aamupalakattaus oli odotuksiamme todella paljon monipuolisempi ja jokainen sai valita mielensä mukaan.
Pointsit majoituspaikalle tästä!

Aamulla oli mahdollisuus käydä ihailemassa auringon nousua tyynen Peips järven rannalla tai jopa uimassa isossa rajajärvessä, kuten muutama matkalainen teki.

Kello 8:00 ensimmäinen partio starttasi reitille.

Suunnitelmissa lyhyen herättävän metsäpolun jälkeen vielä pysähtyä Kauksin rantaan ihmettelemään Peips järveä edustavammasta kohdasta.
Kauksin rannahooneen rannassa turistikuvien otot ja tarinoinnit.
Etelänpuoleiselle taivaalla oli kerääntyneenä tummempia pilviä ja selkeästi näkyi, että jossain siellä myös satoi. Reittimme suuntasi etelään ja aurinkoisena alkanut aamu saattaisi päätyä sateen alle.
Mentävä on satoi tai paistoi!

Kauksin rannalta suunnattiin ihastelemaan Järuskan siltaa. Järuskan silta on ensimmäinen katettu silta koko Eestissä.
Järuskan sillan läpiajon jälkeen Rannapungerjan lähettyvillä oli metsäreitti, jossa oli edellisenä iltana tilannetiedustelu metsäkoneella myllätty kohta.

Aamupäivä tarjosi teknisiä pätkiä ja siirtymää isompaa tietäkin pitkin.

Lounaalle Tarttoon pääsimme puoleen päivän aikoihin.
Kaikki partionjohtajat vetivät ryhmänsä Hesburgerille syömään, joten rauhallinen tiistain aamuvuoro oli ’Hesburger Anne’ -ravintolantyöntekijöillä pelkkä haave, kun reissumme kaikki 28 nälkäistä saapui tankkaamaan energiaa.

Ruokailun jälkeen jarrupaloja vailla ollut partio kurvasi KTM:n liikkeeseen ja sai ostettua uudet hidastimet.
Jarrupalat paikalleen ja takajarrut kunnossa eteenpäin.

Päivän aikana reittiin täytyi tehdä muutos, koska eräältä tiedustelulta tieltä juoksi kiinteistönomistaja kieltämään ehdottomasti käyttämästä heidän tietään.
Emme tietenkään halunneet aiheuttaa mielipahaa paikallisille ja kaikki partiot menivät paikan ohitse muita reittejä pitkin.
Paikka oli mahdollista kiertää myös TET -reittiä pitkin kuten eräs partio sen tekikin.
Kyseinen TET -reitti oli kovin umpeen kasvanut ja päälle taittuvien puiden alla ajaminen ja pyörän leveyden menevän uran löytäminen oli elämys!

Lähestyminen Vehendi Motelliin oli rentoa kruisailua. Ennen majoitukseen menoa tankattiin ja käytiin kaupassa viihtyisässä Elvan keskustassa.
Vehendi Motellissa ensimmäiset olivat kolmen jälkeen ja siellä odotti paikan isäntä painepesuria tarjoten käytettäväksi.

Pestyt pyörät siirrettiin yöksi isoon katokseen ja sen eteen.
Majoittuminen, illallinen ja sauna: 2. ajopäivä saatiin päätökseen.

3.9. Keskiviikko
Vehendin säilyessä majapaikkana yhteensä kolme yötä merkitsi sitä, että matkatavaroita ei tarvinnut kuljettaa mukana keskiviikkona ja torstaina.

Keskiviikon reitti oli suunniteltu ja tiedusteltu majoituksesta itäänpäin.
Keskiviikon reitti kävi tankkaamassa Värskassa, jossa oltiin muutaman sadan metrin päässä Venäjän Federaation rajasta.

Partiot lähtivät liikenteeseen tutulla tavalla kello 8:00 alkaen.
Aamuherätykseksi oli suunniteltu hivenen heinittynyttä uraa.
Aamuaurinko kuitenkin kuivatti yökosteuden ja enimmän liukkauden nopeasti pois.

Sorateitä pitkin Värskaa lähestyessä alkoi kärkipartiolta tulla tietoa, että edessä on pätkiä, joissa puita kaatunut poikittain uralle.
Ohje perässä tuleville partioille oli, että puut pääsee kertämällä ohitse ja matkaa voi jatkaa suunniteltua reittiä.

Värskassa oli tankkaus ja mahdollisuus myös ruokailuun.
Suurin osa partioista oli kuitenkin varautunut eväillä päivään ja pitivät evästauon metsän siimeksessä.
Onneksi edes osa matkalaisistamme kävi tukemassa paikallista ravintolaa itäisellä rajaseudulla.

Värskan jälkeen oli perusreitin lisäksi vaihtoehtoista teknisempää tarjolla.
Mäenrinteessä kävi ajamassa useampi partio, mutta junanradan varressa olleeseen hiekkaesteeseen ei enää niin moni lähtenyt.
Hiekkaa, hikeä ja punaista mutaa oli kuulemma sisältynyt näihin extra-kilometrien iloihin.

Iltapäivällä partiot suuntasivat Suur Munamäelle, joka on Eestin korkein kohta (318 metriä merenpinnasta).
Suur Munamäellä partiot vaihtoivat kokemuksia päivästä ja juttua riitti, niin kuin jo kolmantena päivänä pitääkin.

Suur Munamäeltä isotieajelua Elvan kautta Vehendiin.
Reitti kulki paikallisia ralliteitä pitkin ja tien penkalla olikin kylttejä, että tiet olisivat seuraavana viikonloppuna suljettuna rallitestaus käyttöön.

Ralliteiden välissä oli myös tie, joka kulki läheltä talon pihaa.
Talon pihaa vartioi itse oikeutetusti koira, joka hyökkäili tielle nappaamaan inhottavia moottoripyöräilijöitä.
Koira oli toki kiinni kettingissä, mutta monen säikähdykset hän varmasti aiheutti ohiajaville.

4.9. Torstai
Aamupalalla ihmeteltiin keitettyjen kanamunien kuorien sisäpuolella olevia mustia pisteitä: Uhka vai mahdollisuus?

Päivän ajoreitti suuntautui Vehendistä etelään kohti Latviaa kuitenkaan menemättä aivan sinne saakka.
Pilvipoutaisessa säässä partiot lähtivät kieputtamaan reittiä pitkin.
Taukoja pidettiin ja toisia partioita nähtiin taukopaikoilla.
Taukopaikalla kuultiin myös, että mukana ollut vessapaperi tuli tarpeeseen. Oliko syynä epäilyttävät kananmunat vai ei?

Kansallispuistossa (Rahvuspark) aivan puiden välissä kiemmurteleva tiestö oli nautinnollinen ajaa.
Puiden välissä ja alla kulkeva mutkainen tie, jossa pinta vaihteli siinä määrin, että tienpintaa ja mutkia täytyy todella lukea optimaallisen ajolinjan löytämiseksi.
Mutkaisella yleisellä tieuralla ei saa unohtaa sitä tosi seikkaa, että mutkan takaa Dacian tai tukkiauton keula tulee kovin nopeasti, varsinkin jos olet oikonut mutkassa vastaantulevan puolelta.

Rahvusparkin suunniteltuun taukopaikkaan saavuttiin vauhdikkaasti ja ripeästi.
RMK Alakonjhu Lõkkekoht olisi tarjonnut mahdollisuuden vaikka tulien tekemiseen, mutta emme kuitenkaan tällä kertaa tulia tehneet vaan tyydyimme syömään vain mukana olleita välipaloja.

Taukopaikalta suunta jo takaisin kohti pohjoista.
Pohjoiseen kulkiessa seuraava kohde oli Otepää.
Otepää tuo Eestin talviurheilun mekka, Suomen maastohiihtomaajoukkueen lääkkärilaukun alkulähde, 1100 -luvun Ugandan läänin tärkeimmän linnoituksen ja Piispa Hermanin 1224 rakennuttaman kivilinnan kotipaikka.

Otepäässä partiot jakautuivat syömään pariin eri ravintolaan.
Paikallisen pizzerian lounashinnasta täytyy mainita, että päivänpizza (kolmella omalla täytteellä) maksoi 5,50 euroa.
Ruokaa mahaan ja Otepään huipulle, eli Tehvandin hyppyrimäelle.
Hyppyrimäen huipulle ei hissi ollut auki, mutta seutukuntaa ihailtiin K90 mäen juurelta.

Torstai-illalla Vehendiin oli suunniteltu viimeisen reissuillan kunniaksi palkitsemiset/muistamiset, joten käsky oli olla takaisin hyvissä ajoissa Saunomassa ja sen jälkeen syömässä.
Saunan, altaassa pidetyn vesijumpan, syönnin jälkeen jaettiin partioittain ’ansioituneille’ osallistujille pieniä muistoja Eestin reissustamme.

.

5.9. Perjantai

Päivän epistola ajaa Tallinnaan illaksi.
Suunniteltu reitin päätepiste oli Sakun oluttehtaalle, jossa oli tarkoitus syödä ennen laivalle menoa ja kuluttaa aikaa ennen Tallinnan keskustaan ajamista.
Laivan lähtöaika oli 18:30, joten koko päivä oli aikaa, mutta jos jotain sattuu…

Aamulla lähtöjärjestelyt poikkesivat muutaman kuskin osalta.
Yksi prätkä oli jo nostettu Ducaton kyytiin syylärin antauduttua ja prätkäkuskille varattu paikka auton kyytiin.
Kaksi motoristia lähtivät partioista poiketen ajamaan isoja teitä pitkin kohti Sakua.
Näiden kahden kuljettajan matka sujui hyvin siihen saakka, kunnes toinen pyörä ei enää käynnistynytkään tauolta.
Onneksi huoltoauto oli olemassa ja siellä vielä yksi extra-pyörä.
Yhteistyöstä kieltäytynyt pyörä auton kyytiin ja 790 R ajoon. Näin matka jatkui moottoripyörillä!

Partioiden reitillä oli aamukosteessa pellonreunustie, joka oli TODELLA liukas.
Silminnäkijän roolissa voin sanoa, että edellä ajanut pyörä lähti pyytämättä ja kysymättä silmänräpäyksessä lapasesta pyörähtäen kyljelleen perä menosuuntaan.

Pian peltotien jälkeen tienreunassa oli ykköspartion perämies takarengas irrotettuna.
Reissun ensimmäinen rengasrikko oli tosiasia, vaikka ei sisärenkaan rikkoutumiseen ollut järjellistä selitystä.
Uusi sisuri paikalleen ja vetoja!

Keskisessä Eestistä löytyi monta pientä metsätietä ja polkua, vaikka ’siirtymällä Tallinnaan’ oltiin.

Viimeiset kilometrit Sakuun olivat jälkikäteen (h)ikimuistoisia.
Sakulle saapuminen oli suunniteltu polkupyöräilyreittiä hyväksikäyttäen, joka oli juhannuksena ollut helposti ajettava.
Syyskuun alussa pellonlaitaa kulkeva reitti oli kovin märkä, hyllyvä ja pehmeä.
24 Moottoripyörän läpituominen meni kyllä sujuvasti, mutta ilman yhteistyötä ja avustusta olisi ollut hankalaa.
Haisevaa muraa sekä heinää lapioitiin takarenkailla taivaalle ja tietenkin syvälle pyörän onkaloihin.

Sakun pihaan päästessä pyörät, housujen lahkeet ja saappaat olivat siivottomassa kunnossa.
Kiva mennä syömään siistiin panimoravintolaan!

Ruokaa saatiin ja Sakun kylän Alexelan pihasta löytyi myös itsepalveluautopesupaikka, jossa osa kävi pesemässä pyörän, lahkeet ja saappaat siedettävämpään kuntoon. Hinta pesupaikan käytöstä oli 1 € / min.

Tallinnan satamaan saavuttiin hyvissä ajoin.
Ajoneuvoja oli perjantai-iltana Suomeen päin menossa maltillisesti ja laivalla oli taas reilusti tilaa moottoripyörillekin.
Vastaavasti perjantai-iltana Eestiin päin ajoneuvoja tuli laivan täydeltä.

Laivalla karaoken, bilebändin ja trubaduurin väistelyä.
Perjantai-illan bilemeininki ei saanut syttymään viiden päivän ja noin 1300 Eestissä ajetun kilometrin jälkeen.

Hernerokkasumussa merellä seilannut Eckerö Line availi ajoneuvoportit 21:00 Helsingissä.
Osalla oli siirtymä samalle illalle kotiin ja osa jäi vielä jonnekin yöksi ennen kotiin pääsyä.
Tukholman vahvistuksemme mm. pääsi kotiin lauantai-iltana Turku-Tukholma laivamatkan jälkeen.

Iso Kiitos kaikille osallistujille!
Erityiskiitos reitityksen parissa aikaa viettäneet

.

.

Eesti Reisi 25 kuvagalleria Flickr.com palvelussa https://flic.kr/s/aHBqjCthZY

.

.

Alkuperäinen kutsu/ilmoittautumissivu https://www.brbikers.com/reissut/eesti25/eestireisikutsu/

.

.

Peips järven Kauksin rannalla on erityinen asema BR-BIKERS:n ja tourien syntymiseen.
2007 Ajettiin suomalaisella ja eestiläisellä kokoonpanolla itä-virossa. Tuosta reissusta lähtien ajoreissuja on alettu ideoimaan sekä kehittämään ja josta muodostui viisi vuotta myöhemmin BR-BIKERS ry.